![]() |
| Valmiina koitokseen! |
| Tonne me mentiin etsiin gorilloja, nimensä veroinen paikka sanoisin :) |
Alkuun jouduimme seisoskelemaan tunnin verran puiden alla kun satoi niin kaatamalla. Toinen meidän oppaista alkoi kysellä multa meidän kotimaasta. Millaisia eläimiä meillä on luonnossa...noh selitä siinä nyt että onhan meillä karhuja, susia, poroja, hirviä ja toinen ei ymmärrä yhtään. Kysyi vaan etteikö meillä ole norsuja ollenkaan. Ei, meillä Suomessa ei ole norsuja :) Myös Suomen väkiluku aiheutti ihmetystä kun kerroin että meitä on 5,3 milj. asukasta, niin mies kysyi, että sinun kaupungissako...No siis koko Suomessa. Ugandassa kun taitaa väkiluku olla yli 35 milj. Ei ollut enää sitten muuta kysyttävää :) Paikantajat olivat löytäneet sillä välin gorillat ja olivat kuulemma melko lähellä meitä. Sateen rauhoituttua lähdimme tarpomaan pitkin sademetsää. Siellä oli tiheää aluskasvustoa ja sade oli tehnyt maastosta liukkaan ja mutaisen. Mitään valmiita polkujahan siellä ei tietenkään ollut vaan opas raivasi tietä viidakkoveitsellä. Gorillat olivat meidän lähellä, mutta lähtivät liikkeelle. Seurasimme niiden jälkiä (ja kakkaa) ja niiden tekemiä polkuja metsässä 3,5 tunnin ajan. Vihdoinkin gorillat olivat pysähtyneet syömään ja lepäilemään. Yhtäkkiä näin edessäni naarasgorillan, se oli noin 2 metrin päässä. Meitä oli ohjeistettu pysymään 7 metrin päässä gorilloista, mutta oppaat veivät meidät todella lähelle niitä. Parhaimmillaan yksi naarasgorilloista kulki n.puolen metrin päässä meistä, koska seisottiin sen polulla :)
| Silmät kiiluu onnesta :) |
| Johtava uros... |
| ...eli harmaaselkä |
![]() |
| Voi meitä onnellisia <3 |
Fiilis oli ihan mieletön kun tajusi mitä ympärillä oikein tapahtui, kun kuuli gorillojen ääntelyä (piereskelyä lähinnä) ja ne liikkuivat meidän ympärillä. Meillä oli tunti aikaa seurata gorilloja ja sitten pitää jatkaa matkaa ja jättää karvamöllikät rauhaan. Gorilla perheeseen kuului kaksi isoa harmaaselkää eli vanhempaa urosta, aivan valtavan kokoisia eläimiä. Neljä naarasta ja kolme poikasta joista nuorin oli 6kk vanha. Niin kauniita eläimiä, niin ihmismäisiä piirteitä ja eleitä. Meillä meni siis yhteensä 5 tuntia ja 10km patikointiin, hetki oli upea ja juurikin niin ainutlaatuinen kuin olin kuvitellutkin. Olin jälleen kerran liikuttunut ja sanaton, on todella etuoikeutettua päästä kokemaan jotain näin harvinaista ja koskematonta. Olo oli jokseenkin tyhjä vaelluksen jälkeen. Hetki jota oli odottanut niin kauan, oli nyt ohi ja koettu. Se hetki on nyt muistoissa, kerrassaan ikimuistoinen ja ainutkertainen päivä!
| Poikanen 6kk |
| Isä, äiti, poikanen ja sen veli |
| Katsokaa nyt noita käsiä! |
| Mikäs tässä mammutellessa, onko tää hyvä kuvakulma? :) |
| Pikku varpulit <3 |
| Isä ja poika, lounaalla...voi sitä paukuttelun määrää! |
Illalla nähtiin vielä auringonpimennys, joten aika kelpo päivä meillä! Tosta vielä pari videopätkää :)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti