4.11.2013
Sulateltuamme yön yli meidän gorilla kokemusta, päätettiin tehdä pikainen pyrähdys Ruandan puolelle Ugandasta, aamulla rajalle ja iltapäivästä takaisin. Lähdettiin tutustumaan Ruandan kansanmurhan tapahtumiin. Kävimme Nyamatan kirkossa, johon Hutut hyökkäsivat 1994 tappaen lähestulkoon kaikki kirkossa ja sen lähipiirissä olevat Tutut, vain muutama pieni lapsi selvisi iskusta koska olivat piiloutuneet ruumiiden alle. Kirkossa on edelleen nähtävissä kraanatin rikkoma portti, alttarilla ja seinillä verta, luodin reikiä katossa. Kirkon penkeille on kerätty kaikkiaan yli 10 000 ihmisen vaatteet jotka menehtyivät tässä julmassa joukkomurha iskussa. Kirkon kellarissa on pääkalloja ja luita sekä arkku johon on haudattu 28-vuotias nainen, joka joukkoraiskattiin iskussa ja lopulta lävistettiin alapäästä aivoihin. Kirkon pihaan on rakennettu joukkohauta, johon on kerätty alueelta löytyneet pääkallot ja luut. Kirkossa olessa pystyi aistimaan niin huonon energian ja tunne oli todella ahdistava. Voin fyysisesti pahoin. On vaikea ymmärtää jotain näin julmaa ja raakaa. Hutut eivät ainoastaan halunneet tappaa Tutuja, vaan nöyryyttää ja kiduttaa. He viiltelivät kasvot viidakkoveitsellä, pahoinpitelivät, raiskasivat ja heittivät lapsia seinään heidän vanhempien edessä. Lukekaa linkistä lisää jos olette asiasta kiinnostuneita, itselläni loppuu sanat...
Kävimme myös Kigalin kansanmurhan museossa. Kierroksen lopussa oli esittely muista joukko- ja kansanmurhista ja lukiessa niitä läpi jopa Holokaustin aikaiset kaasukammio kuolemat alkoivat tuntumaan paljon inhimillisemmältä tavalta kuolla kuin Hutujen kidutukset. Mikä saa ihmiset tekemään toisilleen jotain tälläistä, mikä on niin voimakasta. Mistä se kaikki viha tulee ja kiteytyy niin voimakkaaksi?
Vaikka vain vähän aikaa sitten Ruandan kansa on joutunut kokemaan hirvittäviä asioita ja menettänyt juuriaan, on hieno nähdä kuinka maa on aloittanut uuden kasvun ja ihmiset haluaa yhdessä luoda parempaa Ruandaa. Kaikkialla olla siistiä, Presidentti on määrännyt jokaisen kansalaisen siivoamaan yhdessä kaupunkia kuun viimeisenä lauantaina ja kansalaiset eivät esim. saa kulkea sandaaleissa kaupngilla. Tiet ovat käsittämättömän hyvässä kunnossa ja kaupunki muistutti minua paljon Kapkaupungista!
Lounaalla me käytiin kuuluisassa Hotelli Des Mille Collinesissa jossa on kuvattu Hotelli Ruanda ja johon elokuvan tapahtumat sijoittuvat. Suosittelen katsoman kyseisen elokuvan ja muistamaan, että se perustuu tositapahtumiin. Kyllä sitä taas jälleen kerran arvostaa omaa kotimaataan, sen turvallisuutta ja toimivuutta.
Valokuvia reissusta ei näköjään olekkaan, on tainnut kuvaaja olla sen verran järkyttynyt että on unohtanut kuvata :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti