Sunnuntaina lähdettiin katsomaan Victoria Fallseja, yhtä UNESCO:n maailmanperintökohdetta. Olin ihaillut putouksia netistä ja odotukset olivat korkealla. Mutta enhän mä tajunnu, että nyt on kuiva kausi :) Joten hieman pettyneitä oltiin kun nähtiin muutama vesivana lorottavan valtavia kallioita pitkin. Mun oli tarkoituksena lentää Micro Light lento putousten yli, mutta peruin sen kun ajattelin ettei siellä ole mitään nähtävää, pelkkää kuivaa kalliota. Lento olisi maksanut n.300€, joten ajattelin ettei ole sen arvoista. Mutta jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa, kuivalla kaudella pääsee pulahtamaan Devils Pooliin (katso sivun video jos haluat nähdä miten homma toimii)!! Joten heti maanantai aamusta biksut päälle ja kohti putouksia. Intoa puhkuen ja hieman jännittyneenä hypättiin veneen kyytiin joka kuljetti meidät pienelle saarelle josta uitiin kohti putouksen reunaa. Virtaukset olivat tietenkin kovat ja uinti osuus jännitti tälläistä vesipelkoista, mutta hyvin se meni kun seurasi opasta ja ui oikeista kohdista välttääkseen kovimmat virtaukset. Noustiin vedestä kivikkoille joita pitkin päästiin itse "altaalle". Siinä jännityksen lomassa multa ilmeisesti meni yksi tärkeä tieto ohi, kun opas
kertoi mihin kohtaan allasta ei saa uida. Kun pulahdin altaaseen ja lähdin uimaan kohti reunaa, Antti huutaa älä ui sinne! Olisin voinut huonolla säkällä meinaan joutua kovaan virtaukseen ja tippua putouksilta! No onneksi selvisin säikähdyksellä ja sen jälkeen keskityinkin aika tarkkaan ja pidin kiinni kalliosta. Jokainen kiipesi vuorollaan kurkkaamaan reunan yli putouksia. Tunne oli erikoinen, aivot sanoivat ettei ihmisen pitäisi olla siinä paikassa. Opas piti jaloista kiinni, meillä ei siis ollut minkäänlaisia turvavaljaita tai mitään kun kurkotin itseni reunalle ja näin valtavat putoukset allani. Kirkkaat sateenkaaret heijastuivat vesihöyryssä ja näky oli huimaava. Siinä minä roikuin 107 metrisen putouksen reunalla! Saatin mennä reunalle kaksi kertaa, mikä oli hyvä juttu, koska toisella kertaa uskalsin kurkottaa vielä pidemmälle ja tunne oli aivan mieletön. Uinnin ja adrenaliini ryöpyn jälkeen meille tarjoiltiin upea aamiainen. Eggs Benedict, kunnollista kahvia ja tuorepuristettua mehua. Älytöntä luksusta leirielämään verrattuna.
| Sambian puolella vähän kuivahkoa :) |
| Zimbabwen puoli |
| Kuvan keskikohdassa, hiukan vasemmalla puolella putouksia Devil's Pool |
| Meidän ryhmä rämä! |
| Tältä se näytti kun kurkisti reunan yli |
Tässä vähän kuvaa siitä missä oikein oltiin, klikkaa!
Pikaisesti takaisin leirintä-alueelle, kuivat vaatteet päälle ja mars kohti helikopterikenttää. Vaihdoin Micro Light lennon helikopterilentoon :) Lennettiin putousten yllä ja vaikka Sambian puoli olikin kuiva niin Zimbabwen puolella oli oikein kauniit putoukset. Eli todellakin kannatti tehdä kopterilento. Kuvat puhukoon puolestaan.
| Tässä näkee eron Sambian (edessä) ja Zimbabwen välillä. Sadekaudella koko kallionreuna (1600m) on yhtä isoa valtavaa putousta. |
Ihan kuin en olisi tehnyt jo tarpeeksi yhdelle päivälle, niin lähdin iltapäivällä tutustumaan leijonien suojeluohjelmaan nimeltä Alert Lion Encounter. Sambian ja koko Afrikan leijonakanta on ollut rajussa laskussa metsästyksen ja muiden uhkien takia. Projekti yrittääkin kasvattaa kantaa ja suojella leijonia. Innokkaimmat voivat myös tehdä vapaaehtoistyötä projektissa. Meillä oli mahdollisuus kävellä leijonien kanssa luonnossa. Saatiin seuraksemme 9kk vanhat leijonasisarukset. Meillä oli tarkat säännöt siitä mitä saadaan ja mitä ei voi tehdä leijonien kanssa. Leijonia tulee aina lähestyä takaapäin, mennä kyykkyyn ja koskea ainoastaan selkään, mahaan ja takajalkoihin. Päähän ja rintaan ei saa missään nimessä koskea. Jos leijona kääntää katseensa sinuun, on välittömästi noustava ylös ja siirryttävä taaemmaksi. Leijona kokee katsekontaktin haasteena. Kun leijonat olivat rauhallisia ja makoilivat, me päästiin silittämään niitä. Silittäessäni uroksen mahaa, se laittoi tassunsa mun jalkaa vasten ja nautiskeli rapsutuksesta. HUH! Meitä ohjeistettiin pysymään kokoajan ryhmässä, koska leijona huomaa yksittäisen ihmisen helposti ja näkee sen helppona kohteena. Yksi ehdottomasti tärkeimmistä säännöistä oli, ettei saa missään nimessä juosta leijonaa karkuun jos se lähestyy. Sillä leijona lähtee välittämästi leikkiin mukaan! Meidän ryhmässä oli nimeltä mainitsematon tapaus (totaalinen urpo), joka oli aina ihan pihalla eikä tälläkään kertaa ollut kuunnelut ohjeita. No tämä tyyppi sitten päätti jäädä ottamaan valokuvia leijonista ja jäi jälkeen ryhmästä, leijona huomasi hänet ja lähti tulemaan häntä kohti. Mitä tekee hän? Lähtee juoksemaan ja meitä kohden tietenkin! Unohdin varmaan hengittää, niin paljon säikähdin :) Kyse kun ei ollut mistään huumatusta eläimestä vaan villieläimestä...joka juoksee sua kohti! Eikä siinä mitään, vahinkoja sattuu ja ihminen erehtyy, mutta tää jätkä tekeen sen vielä uudestaan ja kouluttajat joutuivat puuttumaan keppien kanssa tilanteeseen. Tämän jälkeen leijonat olivat levottomia eivätkä totelleet kouluttajia kunnolla. Kun leijonat kävelivät meidän takana, niin ne yritti tehdä salakavalia hyökkäyksiä meitä kohti. Onneksi kouluttajat pitivät leijonat kurissa ja kävely oli loppusuoralla joten olin ihan tyytyväinen kun pääsin istumaan turvalliseen minibussiin. Pikku painit jellonien kanssa ei oo mun juttu :)
| Neiti 9kk |
| Neidin veli 9kk |
| Norsun kakka on herkkua :) |
Mutta hei, kelatkaa mikä päivä! Ei mikään ihan perusmaanantai :) Vaikka aktiviteetit maksoivatkin aika paljon (yhteensä n.500€), niin niistä saadut kokemukset olivat kyllä korvaamattomia. Taas mieleni valtasi uskomaton kiitollisuuden tunne ja toivon etten ikinä
unohda sitä tunnetta enkä pidä asioita itsestäänselvyyksinä. Ja etten unohda mitä kaikkea maailmalla on tarjottavana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti