tiistai 17. joulukuuta 2013

Kambodza

Jälleen hyppättiin bussin kyytiin ja matkattiin kohti Siem Reapia, Kambodzaa. Bussilippu maksoi 24 dollaria yhteen suuntaan, joten on kohtuu edullista reissata bussilla, lentolippujen hinnat ovat viisinkertaiset. Ainut syy miksi halusin lähteä käymään Kambodzassa oli Angkorin temppelialue, joten 4päivän pikaviisiitti riittäköön.

Ensivaikutelma maasta oli jokseenkin väritetty negatiivisin sävyin. Hotellimme sijaitsi baarikadun läheisyydessä ja etsiessämme illalla ruokapaikkaa, oli vaikea valita niistä kaikista houkuttelevista karaokebaareista, joissa ruoka ei todellakaan ollut pääasia, vaan naiset. Maksulliset naiset. Yritettiin yhteen paikkaan mennä syömään, mutta vaikka ”ravintolan” nimi oli BBQ jotain, niin eihän koko paikasta löytynyt edes ruokalistaa! Olin väsynyt kokopäivän kestäneestä matkustamisesta ja hiton nälkäinen, siinä sitten kilahdin ja saatiin reissun riita nro.2 aikaan :D Ei auttanut muu kuin ottaa tuktuk-kyyti keskustaan ja toivoa että sieltä edes saisi ruokaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja rauha maassa (ruoka mahassa). Siinä samassa tohinassa käytiin vaihtamassa meidän paluuliput päivää aikaisemmalle, koska oltiin jo ihan kypsiä koko paikkaan :)

Aamulla klo 5.30 sitten lähdettiin kohti temppelialuetta, toiveissa olla kärppänä paikalla kun ensimmäiset auringonsäteet pilkahtaa temppelin tornien takaa. Hankittiin itsellemme tuktuk-kuski koko päiväksi, joka kuljetti ja opasti meidät temppelialueen läpi. Hinta kuljettajalle oli 15$ ja sisäänpääsy alueelle oli 20$/per naama. Tuktuk-kuski oli kyllä aivan ehdoton hankinta, saatiin vielä kaupanpäälle mukava kuskikin vaikka ei kyllä ymmäretty puoliakaan sen jutuista :) Alue on mahdollista kiertää myös polkupyörällä, mutta ainakin meille osui niin kuuma keskipäivä, ettei todellakaan oltais nautittu kiertelystä läheskään niin paljoa :) 






Muutama muukin tullu paikalle :)

Auringonnousu oli mitä kaunein ja paikka huokui mystisyyttä. Ainut asia mikä vähän pilasi tunnelmaa oli muutama muukin turisti, joten hiljaista ja rauhallista siellä ei ollut :/ AngkorWatin temppeli rakennettiin 1100-luvun alussa kuningas Suryavarman II:n valtiontemppeliksi ja pääkaupungiksi. Yksityiskohtainen ja hienostunut arkitehtuuri kuvaa hyvin temppeliä. Sen viisi korkeaa tornia, massiivisia kiviseiniä koristavat devata-veistokset ja temppeliä ympäröivä koskematon luonto on pysäyttävä näky. 

”Temppeli saavuttaa klassisen täydellisyyden hienovaraisesti tasapainotettujen elementtiensä hillityssä monumentaalisuudessa ja suhteittensa tarkassa sijoittelussa. Se on voimakas, yhtenäinen ja tyylikäs teos.” Maurice Glaizen.


















Kierreltiin koko aamupäivä eri temppeleitä ja noin puoliltapäivin oltiin jo ihan valmiita lähtemään takaisin hotelille ja lounaalle. Käytiin alue läpi siis aika nopeasti ja vain pääpiirteittäin, mutta se oli meille juuri sopivasti. Antin sanoja lainatakseni: ”Kivi on kivi ja ne on nyt nähty!” :D Mutta paikka on todellakin näkemisen arvoinen, toivottavasti se säilyy vielä pitkään jotta jälkeläiset ja heidän jälkeläisetkin pääsevät niitä ihastelemaan. Kovasti siellä tehdään korjaustöitä ja restauroidaan, uskomattomasti se kivikin vain haurastuu ajan saatossa.

Temppelit oli nähty ja meillä oli kolme päivää aikaa tutustua muuten Kambotzaan. En millään saanut ajatuksiani pois niistä nuorista tytöistä, jotka istuivat rivissä karaokebaarien edessä. Odottamassa ottajaa. Mietin kuinka he olivat siihen päätyneet ja millaista bisnestä täällä oikein pyöritetään. Löysin CNN-uutissivustolta seuraavanlaisen artikkelin jonka suosittelen lukemaan: The women who sold their daughters into sex slavery. Luettuani tämän olin sanaton, surullinen ja vihainen. Kuinka kukaan äiti voi myydä oman tyttärensä neitsyyden, jotta saisi omat velkansa maksettua? Antaa oma lapsensa raiskattavaksi pedofiilille. Toistuvasti ja tietoisesti. Mutta vielä pahempaa, kuka haluaa raiskata lapsen ja saa siitä vielä nautintoa. Kyllä olisi kirveelle töitä!! Toki maa ja sen kansalaiset ovat kokeneet paljon pahuutta ja julmat sisällisodan kansanmurhat ovat jättäneet jälkensä ihmisiin, mutta silti, kyse on viattomista lapsista. Sitä ei aina muistakkaan kuinka julma ja epätasa-arvoinen tämä maailma on, kun itse on saanut kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, jossa ei ole juurikaan tarvinnut murehtia omasta kohtalostaan. Oma perhe on ollut aina tukena <3 On hienoa, että löytyy niin rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat lähteä auttamaan näitä naisia ja lapsia sekä nousta vastaan tätä bisnestä ja korruptoitunutta valtiota, joka valitettavasti tukee paikallisia "ravintolayrittäjiä". On onni, että on ihmisiä, jotka kertovat näille tytöille, että heillä on vielä mahdollisuus ja tulevaisuus. Itse en välttämättä uskaltaisi lähteä tekemään tälläistä työtä, joten suuri kunnioitus kyllä heille jotka siihen pystyvät!

Kuva kaapattu CNN uutissivustolta

Agape InternationalMissions auttaa naisia ja lapsia Siem Reapin tukikeskuksessa, nettisivuilta voit tutustua paremmin aiheeseen. Lahjoitukset netissä ja hyväntekeväisyystyöt paikan päällä mahdollisia!



torstai 12. joulukuuta 2013

MinäMinä-päivä

Antin mielestä parasta Bangkokissa oli varmaan meidän hotellin nopea internet-yhteys ja sitä kiinnosti leikkiä enemmän Ipadinsa kanssa kuin mun kanssa, joten minä päätin sitten pitää MinäMinä-päivän ja tehdä just sitä mitä lystään! Tässä reissatessa kun ollaan koko ajan yhdessä, niin täytyy myöntää, että sitä omaa aikaa kaipaa aina välillä. Meikkis kiristi lenkkarin narut ja suuntasin verkkaisin askelin kohti keskustaa ja ostoskeskuksia.

Matkan varrella poikkesin Bangkokin taide- ja kulttuurikeskuksessa, mutta se oli kyllä pettymys. En löytänyt sieltä juuri mitään näkemisen arvoista tai sitten vika oli etsijässä. Mutta eipä se mitään maksanutkaan joten ei haitannu. Antti kun inhoaa kaikkia perusturisti hommia, niin ajattelin hyödyntää mahdollisuuden olla täydellinen turisti :) Siam Paragon ostoskeskuksessa on Ocean World, joka on siis lähinnä iso akvaario. Veronpalautukset tulivat mukavasti juuri tilille, joten repäisin ja ostin yhden ylihinnoitellun pääsylipun. Ostin yhdistelmä lipun jolla pääsee myös Madam Tussaudin vahakabinettiin, yhteishinta tuolle paketille oli n.30 US$. Siinä sitten jonottelin 20 minuuttia japsituristien keskellä ja kiljuvat lapset juoksentelivat pitkin aulaa maskottien perässä. Naureskelin itsekseni, että Antilla olis kilahtanu jo raikkaasti :) Kierros ”akvaariossa” oli itseasiassa ihan hauska, olihan siellä vaikka jos jonkinmoista merenalaista otusta. Hauskinta ehkä kuitenkin oli japanilaiset turistit, ne on vaan ihan oma ihmisryhmänsä. Ne kulkee kuin kalaparvi tiiviissä ryhmässä, tunkee ja änkee, mölöttää minkä ehtii ja räpsii sekunnissa sata valokuvaa. Upeeta on varsinkin japanilaisnaisten poseeraukset, välillä huomasin seuraavani enemmän niitä kuin vieressä uivia haikaloja! Mutta nopeasti tuo paikka tuli kierrettyä, on ehkä enemmän lapsiperheiden juttu ja paikka. 

Taidetta kulttuurikeskuksessa


Iso akvaario. Mulla oli taas vaan puhelimen kamera käytössä ja kaikki kuvat tällästä putua :)

Japsituristit sukeltaa akvaariossa :)
Seuraavaksi loikkasin Siam Discovery ostoskeskuksen puolelle, jossa on Madam Tussaudin vahakabinetti. En ole koskaan aikaisemmin käynyt kyseisessä viritelmässä ja pienet ennakkoluulot tylsyydestä oli ilmassa. Mutta kuinkas kävikään, mulla oli ihan jumalattoman hauskaa siellä. Ensimmäiset kymmenen minuuttia mulla meni hihitellessä kun säikähtelin vahanukkeja, mutta onneksi muita ihmisiä ei juurikaan ollut paikalla joten sain kiherellä ihan keskenäni :) Alku hysteriasta selvittyäni, loppupäässä olikin jo sitten muita turisteja ja sain kunnian räpsiä heistä kuvia. Yritä siinä sitten hillitä itsesi kun toiset vääntää jäätävää posee Michael Jacksonin ja Madonnan kanssa. Ja siis eihän yksi kuva riittänyt vaan niitä piti ottaa paljon ja eri kulmista! Ulospäästyäni totesin, että tästähän tuli mitä loistavin päivä ja hauskaa on ollut. Kaikista parasta oli huomata, kuinka hyvin sitä itsensä kanssa viihtyykään. Ilmeisesti kotona sitä omaa aikaa on yllin kyllin, niin sitä ei huomaakkaan ja osaa arvostaa. 

Kuningaspari

Voi että mulla oli sitten hauskaa :D

Muutaman sentin kokoero, haittaakse?
Koko reissun ajan olen kaivannut vain yhtä asiaa mikä jäi pakkaamatta (koska ajattelin, etten todellakaan tarvitse sitä), nimittäin hajuvettä! Ja taas matkabudjetti mielessä en ole raaskinut sellaista ostaa, mutta nyt kun ne veronpalautusrahat mammutteli niin houkuttelevasti tilillä, ajattelin pistää tuulemaan ja loikin innoissani kohti kosmetiikkaosastoa. Siinä ei kauaa nokka tuhissu hajuvesiä tuoksutellessa kun jo löysin etsimäni. Nyt mulla on jopa varaa mistä valita, koska ostin Lancomen tuoksusetin jossa on viisi pientä putelia. Täällä mie oon nyt suihkutellu kaikkia vuoron perään ja Antti valittaa katkua :) Koska mullahan on tapana vetää aina överiksi niin mikä Pinja-päivä se on ellei BigMac-ateriaa pistä poskeensa! Ai että maistui roskaruoka hyvälle, ollaan kuitenkin pyritty syömään kohtuu terveellisesti reissussakin joten burgerit ja pizzat on jäänyt vähemmällä (vaikka niitä koko ajan himoitsenkin...ei, en ole raskaana!). Ihan järkyttävästi on tehnyt mieli salmiakkia, mutta erityisesti ruisleipää, voita ja juustoa...viime päivien erikoinen mieliteko on ollut puuro, erikoista, sillä en juurikaan syö puuroa kotona ollessa. Mutta jotenkin sitä kaipaa ns. hyviä hiilareita, kun kaikki täällä on vain vaaleaa pullahöttöä. Oih, enää muutama hassu kuukausi ja saan vetää ruisleipä överit. Vapise lähimarketti, tulen ja tyhjennän myös teidän juustohyllyn! Mutta siis upee Minä Minä- päivä oli ja akut ladattuna jaksaa taas sitä matkakaveriakin katsella. 

Oih, mitä luksusta reppureissaajalle!
Ruokahan on ollut äly hyvää kaikkialla missä ollaan oltu ja koska liikunta reissun päällä painottuu lähinnä hyötyliikuntaan, on sitä muutama herkuttelukilo kertynyt varteen. Vaikka kuinka yrittää välttää roskaruokaa, oluen litkimistä ja karkkia, niin nyt kyllä kroppa kaipaa liikuntaa. Juoksu on kyllä siitä loistava harrastus, että sitä voi harrastaa melkein missä vaan. Sitä on tullutkin lenkkeiltyä jos jonkinmoisissa paikoissa, Afrikassa oli vähän jännää aina lähteä porttien ulkopuolelle, mutta hengissä on siitäkin selvitty. Koh Taolla oli niin kosteaa ja kuumaa, että ihan kuin saunassa olisi juossu, mutta ainakin lähti nesteet liikkeelle kun hikoili niin paljon. En malta odottaa Balia, sillä meidän hotellissa on kuntosali, wuhuu!! Hirvittää ajatus, siitä kuinka mulle käy Ausseissa ja Jenkeissä kun veikkaan että siellä on jos jonkimoista houkutusta ruuan suhteen ja vissiin pari viinitilaa olis tarkoitus kierrellä. Mutta toisaalta, kerrankos sitä nyt reissaa pitkin maapalloa, niin täytyy nauttia ja maistella uusia juttuja, kyllä sitä sitten kotona ruotuun palautuu vai mitä? :D 

Paistettua riisiä katukeittiöstä, hinta 1,50€

Kanaa ja kurkkua, herkullista!

Luppoaikaa Bangkokissa

Matka Koh Taolta Bangkokkiin takana, luojan kiitos. Merenkäynti oli niin kovaa, että lauttamatka Koh Taolta Chumponiin oli, hmm no sanotaanko vähintäänkin mielenkiintoinen. En ole koskaan tullut merisairaaksi ja luulinkin selviäväni hyvin seitsemän metrisistä aalloista ja niiden vapaapudotuksista. Mutta siinä vaiheessa kun puolet matkustajista alkaa oksentamaan, niin alkaa itseäkin jo vähän etomaan. Sitten kun Antti pistää päänsä pussiin ja alkaa kakomaan, alkoi meikäläiselläkin oksennus lentämään. Siinä sitten vierekkäin annettiin palaa, oli tosi romanttista ja hehkeetä :) Herkullinen 8 tunnin bussimatka vielä siihen päälle, mutta on tää matkustaminen silti vaan kivaa!

Meidän oli tarkoitus suunnata mahdollisimman pian Bangkokista Kambotzaan, mutta bussit oli buukattu täyteen ja jouduttiin odottamaan kolme päivää lähtöä. Sehän ei haitannut, sillä erikoista kyllä, mä tykkään hengailla Bangkokissa vaikka en hektisten kaupunkien ystävä olekkaan. Bangkokin mellakoiden takia ollaan oltu Siamin alueella joka on huomattavasti rauhallisempi alue kuin ihan keskusta. Ja mitkä shoppailu mahdollisuudet, neljä isoa ostoskeskusta aivan vierekkäin!! Ollaan kierrelty ja kuluteltu aikaamme keskuksissa aika paljon, joten alkaa oleen tuttuja paikkoja. Onneksi rinkkaan ei mahdu enää yhtään tavaraa, joten joudun vain ihailemaan näyteikkunoita. Vakasti harkitsen vielä yhden paketin lähettämistä kotiin, vaikka lupasinkin olla lähettämättä enää mitään kirahvien jälkeen. Kirahvit oli päässeet muuten ehjinä kotiin, jee siellä ne odottaa!

Bussilipun metsästystä

Upeita käännöksiä ja näitähän täällä riittää :D

"Long live the King"


Pikku puistokävelyllä

Siam Paragon ostoskeskuksessa on vaikka mitä, erityisen ihastuneita ollaan oltu sen Food Courtiin ja Deli Markettiin :) Ihailtiin kaiken maailman herkkuja ja me herkkusuut laitettiin veto pystyyn, että häviäjä ostaa voittajalle mitä tahansa herkkuja ja niin paljon kuin se niitä jaksaa syödä! Joten mars keilaradalle selvittämään, kuka on meidän perheen kingi. Antti voitti ensimmäisen sarjan kun minä vasta lämmittelin, mutta toisen sarjan voitin minä. Uskomatonta, mutta kahden sarjan jälkeen yhteistulos oli täysin sama, joten molemmat julistettiin voittajiksi koska ranteet oli jo niin hellänä ettei pystytty enää keilamaan. Äkkiä takaisin ruokakeitaalle ja kukkaron nyörit auki. Huh mikä määrä ostettiin kaikkea, oli leivoksia, donitseja, kakkuja, viinereitä ja ties vaikka mitä. Sitten tyytyväisenä pötkötteleen hotellihuoneeseen ja herkuttelemaan. Omnom, että oli hyvää, mutta kaamee olo tuli siitä kaikesta sokerista :D

Food Court (ainut kuva, vaikka siellä olis ollu vaikka mitä kuvattavaa...huh huh)


Herkkuparatiisi!


Tasapeli :)

Herkkusaalis!!

Aika Bangkokissa kokonaisuudessaan kului oikein mukavasti, käytiin leffassa ja kierreltiin pitkin kaupunkia. Antin reissun kohokohta on ollut Hobitin ensi-ilta ja liputkin piti juosten hakea ettei vaan lopu! Leffa piti ehdotomasti nähdä Siam Paragonin Enigma-salissa, jossa elokuvasta voi nauttia pötkötellen omalla tuplasohvalla. Lipun hintaan kuuluu myös mm. ilmaiset coctailit ja juomat, ruokaa, jälkkäriä ja rajaton määrä popparia! Hah, jos mennään leffaan niin mennään tyylillä :) Nämä on tälläsiä hauskoja kokemuksia, joita ei suomessa pääse kokemaan, niin täytyy ottaa ilo irti!

Elokuvateatterin sohva jossa pötköteltiin ja ihme kyllä pysyttiin hereilläkin :) Kuva napattu Googlesta.

Matkustamisessa mukavaa on myös se, että on aikaa kävellä paikasta toiseen ja tutustua uusiin kaupunkeihin ja nähdä vähän paikallista elämää. Kotona sitä kirmaa paikasta A paikkaan B, katse alhaalla ja miljoona asiaa mielessä. Upeeta hyötyliikuntaa tulee huomaamatta ja reumaiset lonkkani muistuttaa illalla päivän aikana kertyneistä kilometreistä :) Koska meidän ensimmäinen yritys käydä Grand Palazessa tyssäsi Kuninkaan syntymäpäivään jota siis vietettiin 5.12, niin onneksi meillä oli vielä päiviä jäljellä jotta ehdittiin näkemään tämä upea kuninkaallinen palatsialue. Alue on noin neliökilometrin suuruinen ja sisältää yli sata rakennusta. Rakennusten seinät on päällystetty kullalla, mosaiikeilla ja kaiverruksilla. Henkeäsalpaavia yksityiskohtia ja kerrassaan upea pläjäys Thaimaan kulttuuria. Upein paikka mun mielestä oli Kuningattaren vaatemuseo, jossa esiteltiin perinteisiä thaimaalaisia pukuja, kerrottiin silkin valmistuksesta ja sinne oli kerätty valtava kokoelma kuningattaren käyttämiä juhla-asuja. Valitettavasti siellä ei saanut kuvata, mutta nappaan muutaman kuvan googlesta teille nähtäväksi. Aivan käsittämättömän kauniita. Minä ihailin silmät loistaen pukuloistoa ja Antti näpläs kännykkää :) Suosittelen siis ehdottomasti käymään Suuressa Palatsissa Bangkokissa ollessa, hintakin ihan kohtuullinen 500 bathia eli n.11€ ja vaatevuokraamosta saa vielä ilmaiseksi peittävät vaatteet, koska perusturisteinahan meillä oli shortsit ja t-paidat päällä :) Laitettiin huvikseen SportsTracker päälle, jotta nähtäis paljonko sitä tulee oikein käveltyä. Käveltiin hotlalta (joka siis sijaitsi Siamin alueella) Grand Palacelle, sieltä China Townin kautta takaisin hotlalle...niin totaali oli 20,11km! Hah, revettiin nauruun kun nähtiin paljon sitä oli tullu oikein talsittua :) Mulla oli vielä edellisiltana ollu vähän lämpöä ja vatsatautia, niin melkoisen hyvä suoritus kun sitä lämpöäkin täällä riittää melkein se +30astetta ja aurinko porottaa!






Mosaiikki yksityiskohtia

Herra Matkanjohtaja


Marketilta löytyi jos jonkinmoista soosia ja eläimen palasta

China Town

China Town

Tommonen pikku lenkki vedettiin :)
Kaduilla on täällä jonkin verran kerjäläisiä, mutta yksi tapaus on pistänyt mut niin vihaiseksi, että tekis ihan mieli mennä ja vetää turpaan. Nuori nainen istuu kadulla lapsi sylissään. Lapsi nukkuu, aina, jokaikinen kerta kun olen kulkenut ohi. Hmm, kysymys herää...Onko lapsi huumattu? Lapsi makaa naisen sylissä raajat aivan letkuina ja taju kankaalla ja nainen kerjää rahaa. Mä oon nähnyt sen niin monta kertaa ja joka kerta mulle tulee niin huono olo ja vihan kyyneleet kirpoaa silmiin. Kuka voi tehdä jotain tollasta viattomalle lapselle, aivan sairasta. Mietin vaan, että millasetkohan vieroitusoireet sillä lapsella on ja kuinka kauan lapsen keho kestää tollaista. Jos uutisissa lukee, että kerjäläistä kurmuutettu Bangkokin kadulla, niin se olin minä!

Ollaan tällä reissulla oltu nyt kolme kertaa Bangkokissa, se on ollut meille sellainen hyvä välietappi paikka kun ollaan loikattu milloin Koh Taolle ja milloin Kambotzaan. Nyt on molemmilla vähän haikeet fiilikset jättää taas yksi paikka taakse, kaupunki kun rupesi tuntumaan jo kotoiselta :) 

Antilla ainakin tulee ikävä Krispy Kremen donitseja!

P.S. Syvimmät pahoitteluni kuvien laadusta, suurin osa napattu iPhonella kun järkkäriä ei ole jaksanu kantaa kokoajan mukana :/