torstai 12. joulukuuta 2013

MinäMinä-päivä

Antin mielestä parasta Bangkokissa oli varmaan meidän hotellin nopea internet-yhteys ja sitä kiinnosti leikkiä enemmän Ipadinsa kanssa kuin mun kanssa, joten minä päätin sitten pitää MinäMinä-päivän ja tehdä just sitä mitä lystään! Tässä reissatessa kun ollaan koko ajan yhdessä, niin täytyy myöntää, että sitä omaa aikaa kaipaa aina välillä. Meikkis kiristi lenkkarin narut ja suuntasin verkkaisin askelin kohti keskustaa ja ostoskeskuksia.

Matkan varrella poikkesin Bangkokin taide- ja kulttuurikeskuksessa, mutta se oli kyllä pettymys. En löytänyt sieltä juuri mitään näkemisen arvoista tai sitten vika oli etsijässä. Mutta eipä se mitään maksanutkaan joten ei haitannu. Antti kun inhoaa kaikkia perusturisti hommia, niin ajattelin hyödyntää mahdollisuuden olla täydellinen turisti :) Siam Paragon ostoskeskuksessa on Ocean World, joka on siis lähinnä iso akvaario. Veronpalautukset tulivat mukavasti juuri tilille, joten repäisin ja ostin yhden ylihinnoitellun pääsylipun. Ostin yhdistelmä lipun jolla pääsee myös Madam Tussaudin vahakabinettiin, yhteishinta tuolle paketille oli n.30 US$. Siinä sitten jonottelin 20 minuuttia japsituristien keskellä ja kiljuvat lapset juoksentelivat pitkin aulaa maskottien perässä. Naureskelin itsekseni, että Antilla olis kilahtanu jo raikkaasti :) Kierros ”akvaariossa” oli itseasiassa ihan hauska, olihan siellä vaikka jos jonkinmoista merenalaista otusta. Hauskinta ehkä kuitenkin oli japanilaiset turistit, ne on vaan ihan oma ihmisryhmänsä. Ne kulkee kuin kalaparvi tiiviissä ryhmässä, tunkee ja änkee, mölöttää minkä ehtii ja räpsii sekunnissa sata valokuvaa. Upeeta on varsinkin japanilaisnaisten poseeraukset, välillä huomasin seuraavani enemmän niitä kuin vieressä uivia haikaloja! Mutta nopeasti tuo paikka tuli kierrettyä, on ehkä enemmän lapsiperheiden juttu ja paikka. 

Taidetta kulttuurikeskuksessa


Iso akvaario. Mulla oli taas vaan puhelimen kamera käytössä ja kaikki kuvat tällästä putua :)

Japsituristit sukeltaa akvaariossa :)
Seuraavaksi loikkasin Siam Discovery ostoskeskuksen puolelle, jossa on Madam Tussaudin vahakabinetti. En ole koskaan aikaisemmin käynyt kyseisessä viritelmässä ja pienet ennakkoluulot tylsyydestä oli ilmassa. Mutta kuinkas kävikään, mulla oli ihan jumalattoman hauskaa siellä. Ensimmäiset kymmenen minuuttia mulla meni hihitellessä kun säikähtelin vahanukkeja, mutta onneksi muita ihmisiä ei juurikaan ollut paikalla joten sain kiherellä ihan keskenäni :) Alku hysteriasta selvittyäni, loppupäässä olikin jo sitten muita turisteja ja sain kunnian räpsiä heistä kuvia. Yritä siinä sitten hillitä itsesi kun toiset vääntää jäätävää posee Michael Jacksonin ja Madonnan kanssa. Ja siis eihän yksi kuva riittänyt vaan niitä piti ottaa paljon ja eri kulmista! Ulospäästyäni totesin, että tästähän tuli mitä loistavin päivä ja hauskaa on ollut. Kaikista parasta oli huomata, kuinka hyvin sitä itsensä kanssa viihtyykään. Ilmeisesti kotona sitä omaa aikaa on yllin kyllin, niin sitä ei huomaakkaan ja osaa arvostaa. 

Kuningaspari

Voi että mulla oli sitten hauskaa :D

Muutaman sentin kokoero, haittaakse?
Koko reissun ajan olen kaivannut vain yhtä asiaa mikä jäi pakkaamatta (koska ajattelin, etten todellakaan tarvitse sitä), nimittäin hajuvettä! Ja taas matkabudjetti mielessä en ole raaskinut sellaista ostaa, mutta nyt kun ne veronpalautusrahat mammutteli niin houkuttelevasti tilillä, ajattelin pistää tuulemaan ja loikin innoissani kohti kosmetiikkaosastoa. Siinä ei kauaa nokka tuhissu hajuvesiä tuoksutellessa kun jo löysin etsimäni. Nyt mulla on jopa varaa mistä valita, koska ostin Lancomen tuoksusetin jossa on viisi pientä putelia. Täällä mie oon nyt suihkutellu kaikkia vuoron perään ja Antti valittaa katkua :) Koska mullahan on tapana vetää aina överiksi niin mikä Pinja-päivä se on ellei BigMac-ateriaa pistä poskeensa! Ai että maistui roskaruoka hyvälle, ollaan kuitenkin pyritty syömään kohtuu terveellisesti reissussakin joten burgerit ja pizzat on jäänyt vähemmällä (vaikka niitä koko ajan himoitsenkin...ei, en ole raskaana!). Ihan järkyttävästi on tehnyt mieli salmiakkia, mutta erityisesti ruisleipää, voita ja juustoa...viime päivien erikoinen mieliteko on ollut puuro, erikoista, sillä en juurikaan syö puuroa kotona ollessa. Mutta jotenkin sitä kaipaa ns. hyviä hiilareita, kun kaikki täällä on vain vaaleaa pullahöttöä. Oih, enää muutama hassu kuukausi ja saan vetää ruisleipä överit. Vapise lähimarketti, tulen ja tyhjennän myös teidän juustohyllyn! Mutta siis upee Minä Minä- päivä oli ja akut ladattuna jaksaa taas sitä matkakaveriakin katsella. 

Oih, mitä luksusta reppureissaajalle!
Ruokahan on ollut äly hyvää kaikkialla missä ollaan oltu ja koska liikunta reissun päällä painottuu lähinnä hyötyliikuntaan, on sitä muutama herkuttelukilo kertynyt varteen. Vaikka kuinka yrittää välttää roskaruokaa, oluen litkimistä ja karkkia, niin nyt kyllä kroppa kaipaa liikuntaa. Juoksu on kyllä siitä loistava harrastus, että sitä voi harrastaa melkein missä vaan. Sitä on tullutkin lenkkeiltyä jos jonkinmoisissa paikoissa, Afrikassa oli vähän jännää aina lähteä porttien ulkopuolelle, mutta hengissä on siitäkin selvitty. Koh Taolla oli niin kosteaa ja kuumaa, että ihan kuin saunassa olisi juossu, mutta ainakin lähti nesteet liikkeelle kun hikoili niin paljon. En malta odottaa Balia, sillä meidän hotellissa on kuntosali, wuhuu!! Hirvittää ajatus, siitä kuinka mulle käy Ausseissa ja Jenkeissä kun veikkaan että siellä on jos jonkimoista houkutusta ruuan suhteen ja vissiin pari viinitilaa olis tarkoitus kierrellä. Mutta toisaalta, kerrankos sitä nyt reissaa pitkin maapalloa, niin täytyy nauttia ja maistella uusia juttuja, kyllä sitä sitten kotona ruotuun palautuu vai mitä? :D 

Paistettua riisiä katukeittiöstä, hinta 1,50€

Kanaa ja kurkkua, herkullista!

Luppoaikaa Bangkokissa

Matka Koh Taolta Bangkokkiin takana, luojan kiitos. Merenkäynti oli niin kovaa, että lauttamatka Koh Taolta Chumponiin oli, hmm no sanotaanko vähintäänkin mielenkiintoinen. En ole koskaan tullut merisairaaksi ja luulinkin selviäväni hyvin seitsemän metrisistä aalloista ja niiden vapaapudotuksista. Mutta siinä vaiheessa kun puolet matkustajista alkaa oksentamaan, niin alkaa itseäkin jo vähän etomaan. Sitten kun Antti pistää päänsä pussiin ja alkaa kakomaan, alkoi meikäläiselläkin oksennus lentämään. Siinä sitten vierekkäin annettiin palaa, oli tosi romanttista ja hehkeetä :) Herkullinen 8 tunnin bussimatka vielä siihen päälle, mutta on tää matkustaminen silti vaan kivaa!

Meidän oli tarkoitus suunnata mahdollisimman pian Bangkokista Kambotzaan, mutta bussit oli buukattu täyteen ja jouduttiin odottamaan kolme päivää lähtöä. Sehän ei haitannut, sillä erikoista kyllä, mä tykkään hengailla Bangkokissa vaikka en hektisten kaupunkien ystävä olekkaan. Bangkokin mellakoiden takia ollaan oltu Siamin alueella joka on huomattavasti rauhallisempi alue kuin ihan keskusta. Ja mitkä shoppailu mahdollisuudet, neljä isoa ostoskeskusta aivan vierekkäin!! Ollaan kierrelty ja kuluteltu aikaamme keskuksissa aika paljon, joten alkaa oleen tuttuja paikkoja. Onneksi rinkkaan ei mahdu enää yhtään tavaraa, joten joudun vain ihailemaan näyteikkunoita. Vakasti harkitsen vielä yhden paketin lähettämistä kotiin, vaikka lupasinkin olla lähettämättä enää mitään kirahvien jälkeen. Kirahvit oli päässeet muuten ehjinä kotiin, jee siellä ne odottaa!

Bussilipun metsästystä

Upeita käännöksiä ja näitähän täällä riittää :D

"Long live the King"


Pikku puistokävelyllä

Siam Paragon ostoskeskuksessa on vaikka mitä, erityisen ihastuneita ollaan oltu sen Food Courtiin ja Deli Markettiin :) Ihailtiin kaiken maailman herkkuja ja me herkkusuut laitettiin veto pystyyn, että häviäjä ostaa voittajalle mitä tahansa herkkuja ja niin paljon kuin se niitä jaksaa syödä! Joten mars keilaradalle selvittämään, kuka on meidän perheen kingi. Antti voitti ensimmäisen sarjan kun minä vasta lämmittelin, mutta toisen sarjan voitin minä. Uskomatonta, mutta kahden sarjan jälkeen yhteistulos oli täysin sama, joten molemmat julistettiin voittajiksi koska ranteet oli jo niin hellänä ettei pystytty enää keilamaan. Äkkiä takaisin ruokakeitaalle ja kukkaron nyörit auki. Huh mikä määrä ostettiin kaikkea, oli leivoksia, donitseja, kakkuja, viinereitä ja ties vaikka mitä. Sitten tyytyväisenä pötkötteleen hotellihuoneeseen ja herkuttelemaan. Omnom, että oli hyvää, mutta kaamee olo tuli siitä kaikesta sokerista :D

Food Court (ainut kuva, vaikka siellä olis ollu vaikka mitä kuvattavaa...huh huh)


Herkkuparatiisi!


Tasapeli :)

Herkkusaalis!!

Aika Bangkokissa kokonaisuudessaan kului oikein mukavasti, käytiin leffassa ja kierreltiin pitkin kaupunkia. Antin reissun kohokohta on ollut Hobitin ensi-ilta ja liputkin piti juosten hakea ettei vaan lopu! Leffa piti ehdotomasti nähdä Siam Paragonin Enigma-salissa, jossa elokuvasta voi nauttia pötkötellen omalla tuplasohvalla. Lipun hintaan kuuluu myös mm. ilmaiset coctailit ja juomat, ruokaa, jälkkäriä ja rajaton määrä popparia! Hah, jos mennään leffaan niin mennään tyylillä :) Nämä on tälläsiä hauskoja kokemuksia, joita ei suomessa pääse kokemaan, niin täytyy ottaa ilo irti!

Elokuvateatterin sohva jossa pötköteltiin ja ihme kyllä pysyttiin hereilläkin :) Kuva napattu Googlesta.

Matkustamisessa mukavaa on myös se, että on aikaa kävellä paikasta toiseen ja tutustua uusiin kaupunkeihin ja nähdä vähän paikallista elämää. Kotona sitä kirmaa paikasta A paikkaan B, katse alhaalla ja miljoona asiaa mielessä. Upeeta hyötyliikuntaa tulee huomaamatta ja reumaiset lonkkani muistuttaa illalla päivän aikana kertyneistä kilometreistä :) Koska meidän ensimmäinen yritys käydä Grand Palazessa tyssäsi Kuninkaan syntymäpäivään jota siis vietettiin 5.12, niin onneksi meillä oli vielä päiviä jäljellä jotta ehdittiin näkemään tämä upea kuninkaallinen palatsialue. Alue on noin neliökilometrin suuruinen ja sisältää yli sata rakennusta. Rakennusten seinät on päällystetty kullalla, mosaiikeilla ja kaiverruksilla. Henkeäsalpaavia yksityiskohtia ja kerrassaan upea pläjäys Thaimaan kulttuuria. Upein paikka mun mielestä oli Kuningattaren vaatemuseo, jossa esiteltiin perinteisiä thaimaalaisia pukuja, kerrottiin silkin valmistuksesta ja sinne oli kerätty valtava kokoelma kuningattaren käyttämiä juhla-asuja. Valitettavasti siellä ei saanut kuvata, mutta nappaan muutaman kuvan googlesta teille nähtäväksi. Aivan käsittämättömän kauniita. Minä ihailin silmät loistaen pukuloistoa ja Antti näpläs kännykkää :) Suosittelen siis ehdottomasti käymään Suuressa Palatsissa Bangkokissa ollessa, hintakin ihan kohtuullinen 500 bathia eli n.11€ ja vaatevuokraamosta saa vielä ilmaiseksi peittävät vaatteet, koska perusturisteinahan meillä oli shortsit ja t-paidat päällä :) Laitettiin huvikseen SportsTracker päälle, jotta nähtäis paljonko sitä tulee oikein käveltyä. Käveltiin hotlalta (joka siis sijaitsi Siamin alueella) Grand Palacelle, sieltä China Townin kautta takaisin hotlalle...niin totaali oli 20,11km! Hah, revettiin nauruun kun nähtiin paljon sitä oli tullu oikein talsittua :) Mulla oli vielä edellisiltana ollu vähän lämpöä ja vatsatautia, niin melkoisen hyvä suoritus kun sitä lämpöäkin täällä riittää melkein se +30astetta ja aurinko porottaa!






Mosaiikki yksityiskohtia

Herra Matkanjohtaja


Marketilta löytyi jos jonkinmoista soosia ja eläimen palasta

China Town

China Town

Tommonen pikku lenkki vedettiin :)
Kaduilla on täällä jonkin verran kerjäläisiä, mutta yksi tapaus on pistänyt mut niin vihaiseksi, että tekis ihan mieli mennä ja vetää turpaan. Nuori nainen istuu kadulla lapsi sylissään. Lapsi nukkuu, aina, jokaikinen kerta kun olen kulkenut ohi. Hmm, kysymys herää...Onko lapsi huumattu? Lapsi makaa naisen sylissä raajat aivan letkuina ja taju kankaalla ja nainen kerjää rahaa. Mä oon nähnyt sen niin monta kertaa ja joka kerta mulle tulee niin huono olo ja vihan kyyneleet kirpoaa silmiin. Kuka voi tehdä jotain tollasta viattomalle lapselle, aivan sairasta. Mietin vaan, että millasetkohan vieroitusoireet sillä lapsella on ja kuinka kauan lapsen keho kestää tollaista. Jos uutisissa lukee, että kerjäläistä kurmuutettu Bangkokin kadulla, niin se olin minä!

Ollaan tällä reissulla oltu nyt kolme kertaa Bangkokissa, se on ollut meille sellainen hyvä välietappi paikka kun ollaan loikattu milloin Koh Taolle ja milloin Kambotzaan. Nyt on molemmilla vähän haikeet fiilikset jättää taas yksi paikka taakse, kaupunki kun rupesi tuntumaan jo kotoiselta :) 

Antilla ainakin tulee ikävä Krispy Kremen donitseja!

P.S. Syvimmät pahoitteluni kuvien laadusta, suurin osa napattu iPhonella kun järkkäriä ei ole jaksanu kantaa kokoajan mukana :/





sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Thaimaa

Jes, elikkä karistettiin Afrikan tomut jaloista ja saavuttiin Bangkokkiin. Kaiken telttailun ja leirielämän jälkeen palkittiin itsemme kunnon hotellilla. Vietettiin superit 3 yötä Lebua at state Towerissa ja ai että kuinka upealta tuntuikaan kuuma kylpy! Ja se että voi vaan seistä suihkun alla, pelkäämättä että lämmin vesi loppuu. Aika Bangkokissa on oikeastaan mennyt leppäillessä, shoppailessa ja tietenkin ruuasta nauttien. Bangkok on aika hektinen kaupunkin joten nautitiin paljon meidän rauhallisesta hotellihuoneesta kerroksessa 52 :) Oikeiden nähtävyyksien kiertäminen jätettiin suosilla seuraavalle kerralla kun ollaan Bangkokissa, tämän stopin teemana sai olla nyt lepo ja nautiskelu!


Maisemat meidän parvekkeelta kerroksesta 52, kelpaa!

Kauan odotettu kylpyhetki!
Meikäläisen aamupalaa...osa siitä ;)
Juuri näin!
Sitten napattiinkin yöbussi kohti Chumponia ja sieltä aamulla lautalla Koh Taolle. Täällä me ollaan nyt hengailtu reilu vko ja pidelty sadetta. Miten sitten pystyykin satamaan näin paljon :) Syy miksi tultiin tänne Koh Taolle oli sukellus. Antti on jo vanha tekijä ja aikookin syventää sukellustaitojaan entisestään. Mutta minä, vesipelkoinen pelkuri aion suorittaa Open Water Diver kurssin. Vertailtiin hintoja ja todettiin, että Koh Tao on yksi edullisimmista paikoista Thaimaassa sukeltaa (ja parhaat sukelluskohteet). Minä valitsin suomalaisen Koh Tao Diversin, jotta saan koulutuksen omalla äidinkielelläni.

Ei muuta kun teorian kimppuun ja odottamaan veteen menoa. Siinä kun ensimmäistä kertaa laitettiin varusteita kasaan ja testailtiin ilmanlähdettä, syke oli jo aika korkealla. Yritin kokoajan hokea itselleni, että sä pystyt tähän. Sitten mentiin rantaveteen tekemään perustaitoja. Mutta mites kävikään, enhän mä edes pystyny hengittämään siellä veden alla! Kaikille muille ryhmässä tuntui olevan ihan normaalia hengittää veden alla, mutta meikäläinen hyperventiloi :) Sitten siirryttiin hieman syvemmälle tekemään samat perustaidot, mutta heti kun mun piti tasata korvien paineet mennessä syvemmälle niin unohdin hengittää ja sitten iskikin jo paniikki... Siinä kohtaa ajattelin, että antaa olla, en vaan pysty tähän. Meidän loistava sukelluksenopettaja Lassi sai mut kuitenkin puhuttua ympäri ja lupasin aamulla tulla "tukiopetukseen" :)

Aamulla kun heräsin, olin tosi ahdistunu enkä olis halunnu mennä tunnille. Mutta kun luonne ei anna periksi luovuttaa niin kiltisti marssin kohti sukelluskeskusta. Hyvä että menin, koska aamu meni hyvin ja sain tehtyä kaikki mitä pitikin. Huomasin, että kun saan jotain muuta tekemistä veden alla, muistan hengittää. Joten me sitten pelattiin ristinollaa veden alla :) Perustaidot suoritettuna (maskin tyhjennys, regulaattorin etsiminen, happi loppuu tilanne ym.) lähdin luottavaisin mielin päivän seuraavaan sukellukseen. Ja tällä kertaa pysyinkin ryhmän mukana ja ekaa kertaa ajattelin sukelluksen olevan mulle mahdollista.

Kolmantena päivänä meillä olikin sitten ihan oikeat sukellukset edessä. Aamusta tehtiin kirjallinen koe ja nähtävästi olen fiksumpi pinnan yläpuolella kuin sen alapuolella :) Sitten kasattiin varusteet ja hyppättiin pikku paattiin joka kuljetti meidät itse veneelle. Kauhusta kankeana hoin taas itselleni tsemppejä. Aluksi tehtiin snorklauskoe, vähemmästäkin menee sekaisin kun juuri on oppinut hengittämään veden alla ja nyt pitäisi sitten pidättää hengitystä veden alla. Huh. Ja kuinka alaston olo olikaan vedessä ilman tasapainotusliiviä ja märkäpukua. Sitten oltiinkin jo saavuttu meidän sukelluskohteelle Japanese Gardenille, joten ei muuta kuin vehkeet päälle ja molskis veteen. Ensimmäinen sukellus meni hyvin ja ihme kyllä jopa nautinkin siitä hetkittäin. Maskiin tuli koko ajan vähän vettä ja jouduin sitä koko ajan tyhjentelemään, mutta sekin meni hyvin. Pintaan noustessa olin niin ylpeä itsestäni, olin sukeltanut 9,7 metriin ja ollut veden alla 39min! Näkyvyys oli kohtalainen ja nähtiin mm. Yellow Tale Barracuda, Blue Bandet Angelfish, Six Bandet Angelfish, Harlequine Sweetlips (poikanen), Parrotfish, Damshell fish ja Butterfly fish. 

Tommoselta siellä näytti :)
Muutama googlesta napattu kuva kaloista joita nähtiin




Hetki lepäiltiin veneellä ja siirryttiin seuraavalle sukelluskohteelle joka oli Twins. Näkyvyys oli huonontunut ja vaikeutti sukeltamista. Se oli myös jokseenkin ahdistavaa kun et näe kahta metriä pidemmälle ja tuntuu, että kaikki energia menee siihen että pysyy sukellusparin lähettyvillä. Maski keräsi taas vettä ja huomasin, että olen kadottamassa näkyvyyttä sukelluspariin. Yritän uida perään ja maski haukkaa jälleen vettä. Sitten pysähdyn ja nousen pystyasentoon tyhjentämään maskia, joka olikin virhe koska rupesin nousemaan kohti pintaa. Meidän Dive Master huomasi mun nousuni ja nappasi kiinni, etten nouse liian nopeasti. Siinä kohtaa sitten olinkin jo menettänyt kontrollin ja noustiin yhdessä pintaan. Sukelluksen syvyys oli 17,2m ja aika 34min. Olin henkisesti taas pisteessä nolla. Kurssin viimeinen sukellus oli vielä edessä ja luotto itseensä ja varusteisiin oli kadonnut. Olin ihan puhki. Lähdin kuitenkin yrittämään, mutta jo laskeutuessa poijuköyttä pitkin huomasin, etten pysty tasaamaan hengitystäni ja haukoin ilmaa. Näkyvyys oli vieläkin huonompi ja tuntui tosi ahdistavalta, ahtaanpaikankammo iski. Alhaalla totesin, että teen mieluummin hallitun nousun tässä vaiheessa kuin paniikkinousun myöhemmin. Eli kurssi mun osalta oli suorittamatta. Mietin rantaan kohti uidessa, että olinhan mä saanut yhden hienon sukelluksen ja tiedän kuinka hienoa sukellus voikaan olla. Ja kuinka monta kertaa olinkaan jo ylittänyt itseni, olin enemmän sinut veden kanssa.

Lassi kuitenkin ehdotti, että tulisin vielä kerran yrittämään ja pakkohan mun oli suostua, enhän mä ennenkään ollu luovuttanu. Seuraavana aamuna sitten taas veteen ja kuinkas kävikään, sain aikaan ihan mukavan sukelluksen ja nähtiin vaikka mitä kaloja. Sukellettiin Sairee Reefillä ja syvyys oli 6,3m. Näkyvyys oli jo vähän parempi, mikä rauhoitti mua kummasti. Paras hetki oli kun 45 min jälkeen Lassi kirjoitti sukellusvihkoonsa: Kurssi suoritettu! Siinähän meinas tulla ihan tippa linssiin. Veden pinnalla olikin aika voittaja fiilis!

Viimeiset viisi päivää on ollu henkisesti aika rankat ja oon helpottunut että homma on hoidettu pois päivänjärjestyksestä. Olen nyt virallisesti Open Water Diver, olen näyttänyt pyllyä vesipelolleni ja olen jälleen kerran venyttänyt rajojani. Kuinka mukava onkaan polskia nyt vedessä ahdistumatta :) Joillekkin tämä mun selvitys saattaa tuntua turhanpäiväiseltä, mutta niille jotka kärsivät pelkotiloista varmaankin ymmärtää paremmin. Pääasia taitaa kuitenkin olla, että itse tiedän kuinka pitkän matkan olen tehnyt. Nyt pidänkin luovan tauon sukeltamisesta ja ajattelin seuraavan kerran sukeltaa vasta Balilla jossa vietämme joulun. Pakkohan sitä taitoa on ylläpitää, jotta pääsee sukeltamaan Isolla Valliriutalla ;) 

Open Water Diver!!


Koh Taolla ollaan nautittu hyvästä ruuasta, on niin tuoreet raaka-aineet että ruoka on ollut ihan mieletöntä! Aurinkokin on paistanut muutamana päivänä ja biitsillä ollaan makoiltu jonkin verran. Pakkohan se oli myös testata perinteinen Thai-hieronta ja voi moro kun mua väänneltiin sellasiin asentoihin, että välillä en tienny miten päin mun jalat oli. Hieronnan jälkeen olo oli mahtava, selkäranka oli auki eikä kiristäny mistään. Hinta tunnin hieronnalle on n.7€, joten hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdillaan :) Siis todella rauhakseen ollaan otettu täällä, siis suoraan sanottuna lomailtu. Australiassa ja Jenkeissä meillä kuitenkin on edessä paljon reissaamista ja pitkiä ajomatkoja, niin voihan sitä välillä ottaa vähän rennomminkin. 

Päästiin myös juhlistamaan meidän 4.vuosipäivää. Juotiin shampanjaa ja herkuteltiin paikallisilla merenherkuilla. Herranpieksut sentään että oli upeita uusia makuja! Niin kuin jokaisessa suhteessa, meilläkin on ollut omat haasteemme joten kyllä sitä yhdessäoloa kannattaa juhlia ja muistuttaa itseään kuinka hyvä pari me ollaankaan. Yksi elämäni parhaista päätöksistä onkin ollut lähteä reissuun tämän miehen kanssa <3


Barracudaa, tonnikalaa, ostereita, rapuja ja mustekalaa :)

<3


Tänään viimeinen päivä Koh Taolla ja huomenna suunnataan Bangkokkiin, sieltä sitten pikavisiitti Kambodzaan, odotan jo kovasti Angkorin temppelialueen näkemistä. Joten nyt kone kiinni kun vihdoinkin blogi on päiväntasalla ja nauttimaan auringosta...taidan käydä nauttimassa vielä yhden (naurettavan halvan) hieronnan :D


Tämmönen söpöliini on viihdyttäny mua kun oon istunu kahvilassa ja kirjoittanu blogia <3


perjantai 29. marraskuuta 2013

Pelon kohtaaminen

Mullahan on vaikka mitä pelkoja, jotka tuntuu vain kasvavan ja hallitsevan enemmän omaa käytöstäni mitä vanhemmaksi tulen. Olen siis antanut pelon ohjata minua. Mulla on ahtaan-, suljetun- ja korkeanpaikankammo. Pelkään vettä, varsinkin syvää ja jostain syystä nimenomaan merivettä. Pelkään myös käärmeitä, mutta veikkaan että tämä on äidiltä perittyä panikointia :)

Mä olen aina miettinyt mistä ihmeestä nämä pelkotilat ovat minulle syntyneet? Onko ne ollut mulla jo syntyessä, onko joku tapahtuma tietyssä kehitysvaiheessa aiheuttanut ne vai onko ne muodostunu jostain ulkoisesta vaikutteesta (esim. Zhernobylin räjähdyksestä...sanonpahan nyt ton vaan ennen kuin mun rakkaat siskot ehtii kommentoimaan mitään!). Täällä reisussa ollessa kuulin mielenkiintoisen näkemyksen tästä aiheesta, kun puhuttiin entisestä elämästä ja uudelleensyntymisestä. Minussa kun asuu pieni hörhö ja uskon näihin asioihin. Vähemmän hörhöt voi skipata ja siirtyä lukemaan seuraavaa juttua :) Unkarilainen kanssamatkustaja kertoi, että
aikaisemmissa elämissämme tapahtuneet asiat vaikuttaa meidän tämän hetkiseen elämään. Jos vaikka kuvitellaan, että entisessä elämässäni olen kokenut hukkumuskuoleman, se aiheuttaa minulle pelkotilaa veden kanssa. Uskon, että me synnytään aina uudelleen ja uudelleen. Oppimme virheistämme ja pystymme toimimaan paremmin uudessa elämässä. Toimimme oppaina toinen toisillemme ja opimme tätä elämää pala palalta. Mutta tuleeko meistä ikinä täydellisiä ja valmiita, sitä en tiedä. Haluan uskoa, että sielumme jatkaa matkaansa.

Tiedätkö tunteen kun tapaat uuden ihmisen ja sinusta tuntuu, että olette tavanneet aikaisemmin? Ehkä te olettekin, ehkä teillä on yhteinen historia. Entä onko sinun lähelläsi ihminen, jonka kanssa oleminen on mutkatonta ja helppoa, sellaista pyyteetöntä yhdessäoloa? Tunnetko ihmisen joka palaa aina uudestaan ja uudestaan elämääsi, jopa vuosien jälkeen? Entä Deja Vu-ilmiö, onko se vain sitä että aivot toimii nopeammin kuin ajatus vai näky aikaisemmasta. Nämä on mun mielestä todella, todella kiehtovia juttuja! Mutta ei mennä liian syvälle :)

Kohtaa jokainen ihminen guruna, ota opiksesi jokaiselta, niin hyvässä kuin pahassa. Opi virheistäsi, anna anteeksi ja luota vaistoihisi. Näillä ajatuksilla olen ajatellu edetä elämässäni. Linkitän tähän hyvän blogitekstin, jossa paljon hyviä ajatuksia elämänpolulle.

Mutta palaten pelkotiloihin, lähti juttu vähän rönsyileen. Olen tullut siihen tulokseen, että niin kauan kuin antaa pelon ohjata, ei voi elää vapaasti. Joten tämän matkan yksi ehdottomista teemoista onkin ylittää itsensä ja kohdata pelkonsa. Tähän mennessä olen uhmannut korkeanpaikankammoani kävelemällä huoltosiltaa pitkin 216 metriä korkealle sillalle Etelä-Afrikassa. Antti oli siis hyppäämässä maailman korkeinta silta benjihyppyä ja lupasin tulla mukaan tsemppaamaan. Huoltosilta oli tehty vahvasta metalliverkosta, se vavahteli liikkeestä ja siitä näkyi suoraan läpi kanjoniin. Luulin meneväni tietä pitkin sillalla, jos olisin tiennyt tästä reitistä, en olisi ikinä suostunut! Kesken matkan ei oikein voinut enää perääntyäkkään :) Siltaa pitkin kävelessä ja maiseman vilkkuessa alapuolella, tunsin kuinka sydän hakkaa ja hengitys kiihtyy, tunsin että aivot saa liikaa happea ja yritin rauhoitella itseäni. Jalat alkoivat mennä makaroniksi ja kirosanat kieppuivat kielen päällä. Yritin sivuuttaa mun hapuilevat ajatukset ja keskittyä hallitsemaan itseäni. Selvisin hyppypaikalle. Olo ei helpottanut siellä, koska oltiin siis todella korkealla, kaarevalla sillanrakenteella joka vavahteli. Tuntui, että happi loppuu. Pelkäsin hetken enemmän Antin puolesta kuin omani ja unohdin oman ahdistukseni. Mutta pitihän mun tietenkin palata samaa reittiä takaisin. Ihmismieli on kyllä ihmeellinen, yrittää kusettaa minkä kerkiää. Taas jalat löysinä yritän askel askeleelta päästä lähemmäs uloskäyntiä. Täytyy sanoa, että oli aika helpottunut olo kun jalat koskivat tukevaa maaperää.

Arushassa meillä oli mahdollisuus vierailla käärmetarhassa, joka sijaitsi aivan meidän leirin vieressä. Ajatus käärmeistä aivan vieressä ahdisti ja pyöri koko ajan mielessä. Olin mielessäni suunnitellut, että yritän rohkaistua ja yrittää käydä katsomassa käärmeitä. Olin ehkä ladannut vähän turhia paineita itselleni, koska kun saavuin ensimmäisen terraarion viereen, purskahdin itkuun. Ja taas hengitys kiihtyi ja sydän tykytti. Mutta mä hoin vaan itselleni, että mene mene mene! Ja mä menin, itku kurkussa tosin. Yritin katsella erilaisia käärmeitä ja niellä pelkoni. Tuskin hengitin koko aikana. Viimeisen käärmeen kohdalla, joka tietenkin oli jättimäinen python, pystyin vasta ajattelemaan. Kokosin itseni ja tein uudestaan saman lenkin. Kun kävelin pois tarhasta, adrenaliini virtasi kehossa ja mulla oli voittaja fiilis. Mä olin näyttäny pyllyä mun pelolle ja ahdistukselle!

Isoin haaste mulla odottaa vielä edessä. Sukellus. Mä niin kovasti haluaisin tutustua vedenalaiseen elämään, mutta mua kovasti jännittää mennä sinne veteen. Jotkut sanoo, että korkeanpaikan pelko saattaa iskeä vedessä syvyyden takia ja ajatus veden alla hengittämisestä ahdistaa myös. Mutta, mä oon pystyny tsemppaan itseni jo vaikka mihin, joten mä teen kaikkeni että pystyn
sukeltamaan ja kokemaan uusia, mielettömiä juttuja. Pitäkäähän siis peukkuja :)