Ennen peliä meillä oli
sovittu treffit mun pikkuserkun Erikin kanssa, jonka olen viimeksi
nähnyt n.22 vuotta sitten. Silloin Erik oli käymässä Suomessa
tervehtimässä iso-äitiään ennen kuin lähti armeijan mukana
maailmalle. Kuulemma 21 vuotta USA:n armeijan leivissä oli tehnyt
tehtävänsä ja liikaa oli tullut nähtyä sellaisia asioita joita
ei soisi kenellekkään. Erik mm. palveli maataan Irakin sodassa.
Mikä siinä onkin, että
sukulaisten kanssa aina tuntee sellaista yhteenkuuluvuutta vaikka
välissä olisikin ollut pari vuosikymmentä? Ihana oli nähdä ja
vaihtaa kuulumisia. Valitettavasti pari tuntia kului liian nopeasti ja paljon olisi ollut vielä juteltavaa. Toivottavasti seuraava jälleennäkeminen on pian, ehkäpä Suomessa :) Ravintola muuten jossa syötiin, oli
puolillaan suomalaisia leijonapaidat päällä. Hieno huomata kuinka
ylpeitä me ollaan meidän suomalaisista pelureista, että tullaan
melkein toiselle puolelle maapalloa kannustamaan meidän omia poikia!
| Iloinen jälleennäkeminen :D |
Minä hieman
liikuttuneena jälleennäkemisestä ja Antti lätkä
haipeissaan käveltiin tien toisella puolella sijaitsevaan HondaCenteriin. Ei muuta kuin lakanat ilmaan ja kannustamaan Ankat
voittoon! Anaheim voitti 1-0 ja Saku Koivu toimi voittomaalin syöttäjänä. Pelissä hienointa oli kuitenkin nähdä Teemun pelaavan, on se vaan
kova äijä. Ei voi muuta kuin arvostaa pelaajana sekä ihmisenä <3
| Tunnelma katossa :D |
| Teemu, meidän sankari! |
Teemu, miten olis vielä ”one more
year”?? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti