tiistai 4. helmikuuta 2014

New Zealand Part 3 (Lake Tekapo, Mt Cook & viinitiloja)

Australiaan verratuna Uudessa-Seelanissa etäisyydet ovat kohtuullisia ja päivässä ehtii näkemään paljon. Timarusta suunnattiin LakeTekapolle, jonka maisemat ovat häkellyttävät. Se on yhdistelmä kirkkaan turkoosia vettä ja lumihuippuisia vuoria. Lake Tekapolla on myös observatorio, jonka sanotaan olevan yksi maailman parhoista paikoista nähdä kirkas tähtitaivas. Vakaat sääolosuhteet, runsas auringonvalo ja matala tuulenvoimakkuus takaavat kirkkaan yötaivaan. Valitettavasti seuraavan yön ryhmä oli jo täynnä, joten ei päästy kokemaan tätä ihmeellisyyttä. Käytiin kuitenkin kurkkaamassa vuoren huipulle jossa observatorio sijaitsee. Saatiin pikainen kierros San Fransiscolaiselta Johnilta ja päästiin kurkkaamaan yhteen tutkimushuoneeseen jossa oli valtava kamera, jolla kartoitetaan tähtitaivasta. Hän kertoi, että täydellisen tähtikartan tekemiseen tarvittiin 7000 lasilevyllistä kuvia tähdistä. Aikamoista :) Saatiin tutustumiskierros ilmaiseksi, koska oltiin suomalaisia. John luuli meitä ensiksi aksentin perusteella Chigacolaisiksi, heh! Kaukoputkella kurkattiin vuoristoon ja pongattiin Mt Cookin huippu, joten mars autoon ja kohti Uuden-Seelannin korkein vuorta.

Lake Tekapo


Observatorio

Mt Cookin luminen huippu siinsi edessämme kun ajettiin mutkittelevaa tietä kohti Aoraki Mt Cookin kylää. Kylää ympäröi 140 vuorenhuippua, jotka ovat yli 2000 metriä korkeita. Itse Mt Cookilla korkeutta on 3724 metriä ja on todellakin Uuden-Seelannin korkein huippu. Tämä luonnonpuisto kattaa 70 000 hehtaaria uskomattomia vuoristomaisemia ja voit patikoida pitkin joen reunoja tai ottaa helikopterilennon vuoriston ylle. Tällä kertaa jätettiin kopterillennot muille, vaikka hieman olisi houkuttanut lentää vuoriston toiselle puolelle ja laskeutua Franz Josefin jäätikölle joka jää meiltä valitettavatsi näkemättä ajan puutteen vuoksi :/ Sen sijaan nautitittiin iltapäivä kahvit ja teet upeissa vuoristomaisemissa, ei huono sekään :)


Mites toi  veden turkoosin sävy?


Iltapäivä kaffeet Mt Cookin juurella
 
Vuoristomaisemat vaihtuivat viinitiloihin ja jälleen kerran oltiin viininmaistelu kierroksella. Cromwell kasvattaa alle 3% Uuden-Seelannin rypäleistä ja on tunnettu loistavasta Pinot Noir punaviinistään. Piti käydä ihan muutamassa paikassa, mutta kuinkas kävikään? Kymmenen viinitilaa tuli koluttua :D Meillä kävi tuuri, sillä Cromwellissä oli juurikin alkanut kansainvälinen Pinot Noir -konferenssi ja pääsimme maistelemaan hieman harvinaisempia viinejä, jotka yleensä eivät ole maistelulistalla. Päivä kului mukavasti kuskaten Anttia tilalta toiselle ja seuraten huvittuneena sivistyneen humalan kehittymistä, huh :)


Jöröttäjä



Takaisin Queenstowniin ja ennen kuin palautettiin auto takaisin omistajalleen, tehtiin päivän retki Glenorchyyn. Upeisiin ja tarunomaisiin Taru Sormusten Herra ja Hobbitti -maisemiin. Tehtiin kolmen tunnin patikka retki vanhalle kultakaivokselle. Matka huipulle oli tietenkin pelkkää jyrkkää ylämäkeä ja matka ylös kesti tunnin, voihan pakara parat! Upeat maisemat kuitenkin avautuivat vuoren huipulta ja paluumatka olikin sitten pelkkää alamakeä jonka osittain juoksin hurmoksissani :) Paluumatkalla ihmettelin miksi hiekkatie meidän edessä pöllyää niin kamalasti, no lampaitahan sieltä juoksi meitä vastaan ja tukki kapean hiekkatien. Siinä hölmistyneinä ihmeteltiin kun tuhatpäinen lammaslauma tuojottaa meitä :D Onneksi joukosta löytyi edes yksi fiksu lammas joka ohjasi koko joukon ojan kautta meidän auton ohi ja päästiin jatkamaan matkaa!

Glenorchy


Moro!


Patikointi vanhalle kultakaivokselle



Meikäläisestä näkyi vain takavalot ;)


Tämän verran lampaita näkyy auton takana ja saman verran oli edessä :D
Viimeiset päivät Uudessa-Seelannissa vietettiin rauhakseen ja valmistauduttiin tulevaan koitokseen Jenkeissä. Pientä ohjelmaa kuitenkin järjestettiin ja suunnattiin gondolihisseillä läheisen vuoren huipulle jossa meillä oli luvassa alamäkiajoa Skyline Lugessa. Olin aluksi hieman skeptinen Antin ideasta, mutta tottakai meikkis on aina mukana kuin peräpukama mitä tahansa tehdäänkin :) Joten ei muuta kuin kypärät päähän ja kärryyn istumaan. Aluksi ajattelin, että laskettelen hissunkissun rinnettä alas, mutta mitäs sitä jääratarallin mestarin tyttärenä muutakaan osaa kuin painaa täysillä ilman turhia jarrutuksia. Antti kirosi kun painoin kurvissa ohi ja tukka hulmuten huristin voittajana maaliin (Tätä osuutta et löydä Antin blogista!). Aivan mahtavaa hupia ja ihan tohkeissamme ajettiin meidän viisi ajoa. Antti painoi pari kinukkiakin kumoon kurvissa, kun tuhnuttelivat edessä ;) Saatiin siis todellakin rahoillemme vastinetta, sillä 50NZD eli noin 30€:a gondolihissistä ja viidestä ajosta oli kyllä erittäin kohtuullinen. Pelkästään hissiliput olisi maksanut 27NZD:tä.

Maisemat vuoren huipulta Queenstowniin
Ollaanko innokkaita vai superinnokkaita?? :D
Hisseillä starttiviivalle...
...ja rinnettä alas!

Kyllä, ykkösenä maaliin!!


Mahtui meidän ohjelmaan vielä Super Bowl kisastudio, joka oli itseassa meikäläisen ensimmäinen kerta kun kyseistä tapahtumaa seuraan. Klo 11.30 varaamaan paikkoja paikalliseen sporttibaariin ja Antti iskee käteen litran tuopin siideriä, jaahas! Loistava tunnelma oli, vaikka peli olikin selvä jo ensimmäisen erän jälkeen. Pelin jälkeen syömään vielä kaupungin parhaat burgerit Fergburgeriin. Paikkaan on aina ihan järkkyttävät jonot, mutta kyllä on sitten maar hyvät burgerit! 

Super Bowl
FERGBURGER!! NAMIII :D
Viimeiset päivät Queenstownissa ollaan varailtua majoituksia ja suunniteltu Jenkkien aikataulua, alkaa suunnitelmat vaikuttamaan aika pirun hyvältä ja luulen, että tullaan tekeen taas aikamoisia juttuja ;) Mikäs sen parempi lopetus meidän maailmaympärysmatkalle kuin road trip läpi Jenkkilän, jauzaa cheddarkermaa!! :D Ja hassua on se, että kun me lähdetään lentämään täältä torstaina klo 14.30 niin ollaan perillä samaisena päivä klo 10.30 paikallista aikaa, aikamoista!

Matkalaiset kiittää, kuittaa ja kumartaa syvään... Upea ja hurmaava Uusi-Seelanti <3

New Zealand Part 2 (Catlin Coast & pingujen bongausta)

Milford Soundin upeista maisemista kurvailtiin kohti Te Anauta ja sieltä Invercargilliin, joka on eteläisen saaren eteläisin kaupunki :) Ajaessa missä tahansa, on täällä maisemat kyllä kohdillaan. Korkeita lumihuippuisia vuoria, vehreitä niittyjä ja miljoonittain lampaita. Siis kirjaimellisesti pellot täällä ovat lampaita valkoisenaan! Invercargillistä lähdettiin ajamaan eteläistä maisemareittiä kohti Dunediniä. Matkanvarrella poikettiin Slope Pointiin, joka on Uuden-Seelannin eteläisin piste, siellä tajuttiin kuinka kaukana sitä ollaankaan kotoa, lähes maapallon toisella puolella. Noin 18 000 kilometriä linnuntietä kotiin, huh huijaa :)

Slope Point
Uuden-Seelannin eteläläisen saaren eteläisin piste, kaukana kotoa!
Maisemaa ajomatkalta
Waipapa Pointissa nautittiin merileijonien pötköttelystä ja naureskeltiin erään hylkeen rantaleikkejä. Upeita maisemia ja hurmaava majakka tuulisella niemenkärjellä, siinä oli tunnelmaa. Porpoise Baylle pysähdyttiin nauttimaan kauniista luonnosta ja toivomassa josko oltaisiin nähty maailman pienin delfiini eli Hectorin delfiini, minkä evä ehkä nähtiin kaukana merellä :) Pysähdyttiin myös Curio Baylla, mikä on tunnettu harvinaisesta fossiloituneesta metsästä sekä siellä nähtiin maailman harvinaisin pingviinilaji eli keltasilmäpingviini, pötköttelemässä kivellä. Nugget Pointilla käytiin katsomassa majakalta aavaa merta sekä ihailemassa merileijonien huoletonta oleskelua armottoman meren pauhatessa vieressä. Catlin Coast on ehdottomasti läpi ajamisen arvoinen, jälleenkerran upeita maisemia ja runsaasti eläimiä niiden luonnollisessa elinympäristössä.

Waipapa Point
Waipapa Pointin upea majakka


Tunnetko kylmän merituulen?
Merileijonat mammuttelee
Porpoise Bay
Ihmeellinen dingendangeli meriörkki
Curio Bay ja fossiloitunut metsä
Fossiloitunutta puuta
Siinä hän nyt on, maailman harvinaisin pingviini, keltasilmäpingviini päiväunilla :)

Nugget Point


Pongaatko kuvasta pinguja ja hylkeitä? :)
Meriörkit uimassa

Yövyttiin Dunedinissä ja aamulla poikettiin Otago Peninsulaan jossa voi nähdä hylkeitä, merileijonia, keltasilmä pingviinejä ja pisteenä iin päälle albatrosseja Otago Peninsulaan kannattaa ehdottomasti ajaa maisemareittiä pitkin joka kulkee aivan rantaa pitkin. Takaisin keskustaan voi ajaa vaikka vuoriston kautta ja käydä kurkistamassa aitoa linnaa, Larnach Castlea. Käytiin niemenkärjessä ihmetelemässä ja mietittiin maksetaanko 40 dollaria per naama opastetusta kierroksesta katsomaan Kuningasalbatrosseja ja niiden pesimisympäristöä. Kumpikaan ei oikein ollut innostunut ja päätettiin skipata touri. Sanoin Antille, että jos meidät on tarkoitettu näkemään albatrossien lentävän, niin kyllä me nähdään. Ja samalla sekunnilla iso albatrossi lensi meidän edessä taivaalla!! Revettiin nauruun ja todettiin, että säästettiin juurikin 80 dollaria :) Hetken päästä nähtiin vielä kaksi Kuningasalbatrossia lisää, jonka jälkeen linnut katosivat niemen toiselle puolelle eikä nähty niitä enää. Eikös niin mene, että "Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen."?


Otago Peninsula
 
Dunedinista ajettiin Oamarun kautta Timaruun. Etsittiin edullista hostellia, mutta moni paikka oli täynnä ja meille tarjottiin huonetta motellista joka oli hieman kalliimpi kuin hostellit. Kun avattiin ovi ja nähtiin huone, niin 95 dollaria ei ollut mitään siihen mitä saatiin. Huoneisto oli isompi kuin meidän oma kämppä!! Meillä oli erillinen makuuhuone, keittiö, olohuone ja OMA vessa ja suihku. Ollaan majoituttu hostelleissa joissa on jaetut kylpyhuoneet, niin oli ihanaa päästä puhtaaseen suihkuun. Oli niin rentouttavaa kokkailla kunnolla ja viettää rauhassa aikaa, hostelleissa kun tuppaa aina olemaan menoa ja meininkiä :) Juotiin vähän paikallista punaviiniä ja rentouduttiin. Ollaan oltu aika väsyneitä viime päivinä, yllättävän rankkaa on ajaa pitkiä matkoja päivittäin, tutkia uusia paikkoja, etsiä joka ilta yöpymispaikka ja roudata kaikki tavarat joka päivä uuteen paikkaan. Matkustaminen on ihanaa, mutta välillä aika uuvuttavaa. Onneksi meillä on Queenstownissa muutama päivä aikaa vaan olla (eli vain puolen päivän aktiviteettejä), koska Jenkeissä meillä on taas edessä paljon ajamista. Illalla lähdettiin vielä kävelylle ja katsomaan josko pongaittais lisää pinguja. Meille oli vinkattu, että auringon laskettua pingviinit uivat takaisin Caroline Bayn satamaan pesilleen. Ilta kymmenen aikaan satamassa oli meidän lisäksi toista kymmentä muutakin ponggaria ja silmä kovana katseltiin merelle koska pingviinit saapuvat. Ei näkynyt, eikä kuulunut pinguja joten päätettiin lähteä takaisin motellille. Tokaisin, että haiseepa täällä oudolle ja Antti sanoi, että haisee pingun kakalle. Antti oli päässyt lähemmin tutustumaan tuohon aromiin Etelämantereen reissullaan ja sanoi kyllä tunnistavansa hajun vaikka unissaan. Itseäni vähän nauratti, kun tyyppi lähti nenä nuuskien kohti kallioita tutkien jätöksiä. Eikä kulunut aikaakaan kun Antti heilutti vimmatusti käsiään. Mun oma Ace Ventura oli löytänyt pusikosta pingviinin! Puskasta kurkkasi niin mahdottoman pieni ja suloinen pingu (maailman pienin laji eli sinipingviini). Siinä me tuojeltiin hetki toisiamme, molemmat osapuolet hieman hämmentyneinä :) Taas todettiin, että meidän oli tarkoitus tavata tuo pieni veijari, sillä kukaan muu ei ilmeisesti ollut nähnyt yhtään pingviiniä. No täytyy myöntää, että olihan mulla matkassa kovemman luokan jäljittäjä :D

Caroline Bay ja pingujen bongailua
Astetta kovempi pingubongari! <3



 Matka jatkuu kohti Lake Tekapoa ja Mt Cookia, pysykää kanavalla! :D 


New Zealand Part 1 (Queenstown ja Milford Sound)

Kia Ora eli tervehdys Uudesta-Seelannista!

Matka Uuteen-Seelantiin sai heti alkuunsa jännittäviä juonenkäänteitä. Sydneyn lentokentällä lentoyhtiön virkailija ilmoitti meille, että meidän tulee ilmoittaa lennonnumero jolla aiomme poistua Uudesta-Seelannista. No eihän meillä mitään lentoa ollut varattuna, kun ei meillä ollut aavistustakaan kuinka kauan maassa aiomme olla. Toki olimme tietoisia kyseisestä säännöstä, mutta sama juttu on Afrikassa, Thaimaassa ja Australiassa, mutta kukaan ei koskaan ollut kysynyt muuta kuin koska lähdette ja minne. Mitään ei ole ikinä tarvinnut todistaa. No siinä pienen puuskuttelun jälkeen ostettiin äkkiä lennot Losiin ja päästiin tsekkaan itsemme sisään koneeseen. Huh! Hypättiin hieman hämmentyneenä koneeseen, koska emme juurikaan olleet suunnitelleet mitä tehdään maassa ja kun lennot tuli ostettua kiireessä jo kahden vkon päähän, niin pienoinen stressihän siinä iski kun käsikirjoitus oli hukassa. Oloa ei helpottanut yhtään sekään, että loppulento oli kauhein lentomatka jolla ollaan ikinä oltu. Perusturbulenssikin ottaa jo meikäläistä mahan pohjasta, mutta nyt kone heittelehti, tärisi ja menetti korkeuttaan nopeasti aina hetkellisesti. Kädet hikoili kun puristin toisella kädellä käsinojasta ja toisella Antin (yhtä hikistä) kättä. Ei ollut sitten lainkaan mukavaa! Olo oli vähintäänkin helpottunut kun renkaat koskivat kiitorataa. Huojentuneina marsimme Queenstownin kentälle, jossa meitä odottikin sitten uusi show. Meidän maahantulokortit tarkistettiin ja meidät kuulusteltiin normaaliin tapaan (onko hedelmiä, maitotuotteita, siemeniä...), mutta kysyttiin myös, onko meillä mukana vaelluskenkiä. Antilla kyllä ja itselläni ilmoitin olevan tavalliset juoksukengät. Myös meidän pussillinen karkkia merkittiin paperille vaikka täysin laillisia ovatkin. Nooh, meidät ohjattiin Bio Check linjastoon, jossa Antin kengät puhdistettiin mahdollisista mikrobeista, mutta mun juoksukenkiä ei kuulemma tarvinnut puhdistaa. Siis hä, ihan samoissa paikoissa ollaan niillä tepusteltu?? Tavarat kasaan ja seuraavalle tarkastuspisteelle ja tavarat läpivalaisuun (tähän mennessä meidän tavarat oli jo kahteen kertaan läpivalaistu). Ja sitten pitikin täydestä repusta kaivaa se hemmetin karkkipussi, jota sitten virkailijan toimesta heiluteltiin ja tutkittiin. Kivempi homma oli taas pakata tavarat laukkuun jotka tullimies oli tonkinut pöydälle. Voi kettu, että meinas sipuli kuoriutua! Kaikki tämä tapahtui klo 05.30 ja klo 10.30 välillä, edellisillan viinihuurut vielä aivoissa...Tervetuloa Uuteen-Seelantiin!! :D

Mieli kirkastui välittömästi kun upeat vuoristomaisemat avautuivat silmiemme edessä, edelliset viisi tuntia oli historiaa ja innoissamme matkattiin kohti meidän hostellia. Oltiin varattu kaksi yötä Pinewood nimisestä hostellista, joka oli oikein viihtyisä paikka. Siistit, toimivat paikat ja sopiva etäisyys keskustan palveluihin. Queenstownin keskusta oli oikein viehättävä ja tepsuteltiin tovi pitkin pieniä katuja ja rantaa pitkin. Ilma tuntui Australian kuumuuden jälkeen jäätävältä vaikka asteita oli kuitenkin 15c°, kaipasin untuvatakkia päälleni :) Muutama päivä Queenstownissa kului matkaa suunnitellen ja ruuasta nauttien. Ihmeteltiin valtavaa jonoa pienen ravintolan edessä, josta ihmiset tulee ulos paperipussien kanssa. Paikka osoittautui hampurilaistaivaaksi nimeltä Fergburger! Ihan älyttömiä hampurilaisia ja parhaat sipurenkaat jotka olen ikinä syönyt. Ehdottomasti käymisen arvoinen jos tykkää hyvästä ruuasta ja varsinkin burgereista!

Ensipuraisu Uuden-Seelannin maisemiin
Queenstownin satamasta
Queenstownista me vuokrattiin auto viikoksi ja otettiin suunta kohti länttä ja Milford Soundia. Ajomatka sinne oli vajaat 300km, mutta aikaa kului n.5 tuntia. Tie oli mutkittelevaa ja otti aikansa, että päästiin perille. Meidän piti myös ajaa vuoren läpi kulkevasta tunnelista joka oli 1200 metriä pitkä. Ahtaanpaikankammoisena syke nousi ja kädet hikoili kun ajettiin keskellä vuorta, mutta onneksi pian näkyi jo valoa tunnelin päässä ja pääsin huokaisemaan helpotuksesta :) Oltiin varattu Milford Soundista risteilypaketti, johon kuului risteilyn lisäksi majoitus, aamupala ja lounas. Hintaa paketille tuli 169 dollaria per tyyppi ja mielestämme todella edullinen siihen nähden mitä kaikkea sillä saatiin. Meidän huone oli tosi viihtyisä ja hostelli sijaitsi aivan joen rannalla. Yöllä oli aivan järkyttävä myrsky, en ole ikinä kokenut niin voimakasta tuulta. Välillä tuntui, että koko mökki lähtee ilmaan ja kun uskaltauduin kurkkaamaan ikkunasta, niin kaikki puskat ja puut olivat vaakatasossa tuulen voimasta. Olin aivan varma, että meidän aamun risteily tultaisin perumaan. Onneksi myrsky laantui hieman ja sain unen päästä kiinni aamuyöstä. Aamulla oli vielä hieman sateista, mutta ei muuta kuin lämpimästi päälle ja satamaan. Risteily oli kerrassaan upea, maisemat hivelivat silmiä ja yön aikana satanut vesi valui kauniina putouksina pitkin jylhiä vuorten reunoja. Niin kaunista! Risteilyn aikana nähtiin hylkeitä, yksinäinen pingviini ja kaksi pullonokka delfiiniä jotka hyppivät meidän veneen edessä. Meikkis oli ihan tohkeissaan ja kurkottelin kaiteen yli kuin lapsi nähdäkseni delfiinit paremmin :) Risteilyyn kuului myös vierailu Discovery Centre -keskukseen, missä pääsi tutustumaan koko vuoristoalueen muodostumiseen sekä kymmenen metriä merenpinnan alapuolella olevaan tilaan ihailemaan vuonon vedenalaista elämää. Siellä nähtiin harvinaista mustaa korallia, joka itseasiassa on ihan vitivalkoista. Paluumatkalla ilma alkoi hieman kirkastua ja vuorten huiput paljastuivat usvan keskeltä. Tunsin taas itseni niin onnekkaaksi. Tällä reissulla on kyllä tullut nähnyt niin monta erilaista paikkaa, että välillä oikein naurattaa ja tekee mieli nipistää itseään :D

Meidän botski



Vene kurvasi vesiputouksen alle ja miehistö kävi täyttämässä meille lasilliset raikasta vettä. Niin puhdasta ja raikasta!

'






Hylkeet päiväunilla :)

Vesiputouksen alla olevasta veneestä näkee hyvin vuoriston massiivisuuden
Pullonokkadelfiini!!

Maisemia ajomatkan varrelta

Jännittävä tunneli!

Maisemaa hostellin "takapihalta"


Olipa siinä aikamoinen kuvapläjäys, mutta oli niin paljon upeita maisemia etten osannut oikein valkata :) Seikkailut Uudessa-Seelannissa jatkuu, palataan pian!