tiistai 4. helmikuuta 2014

New Zealand Part 2 (Catlin Coast & pingujen bongausta)

Milford Soundin upeista maisemista kurvailtiin kohti Te Anauta ja sieltä Invercargilliin, joka on eteläisen saaren eteläisin kaupunki :) Ajaessa missä tahansa, on täällä maisemat kyllä kohdillaan. Korkeita lumihuippuisia vuoria, vehreitä niittyjä ja miljoonittain lampaita. Siis kirjaimellisesti pellot täällä ovat lampaita valkoisenaan! Invercargillistä lähdettiin ajamaan eteläistä maisemareittiä kohti Dunediniä. Matkanvarrella poikettiin Slope Pointiin, joka on Uuden-Seelannin eteläisin piste, siellä tajuttiin kuinka kaukana sitä ollaankaan kotoa, lähes maapallon toisella puolella. Noin 18 000 kilometriä linnuntietä kotiin, huh huijaa :)

Slope Point
Uuden-Seelannin eteläläisen saaren eteläisin piste, kaukana kotoa!
Maisemaa ajomatkalta
Waipapa Pointissa nautittiin merileijonien pötköttelystä ja naureskeltiin erään hylkeen rantaleikkejä. Upeita maisemia ja hurmaava majakka tuulisella niemenkärjellä, siinä oli tunnelmaa. Porpoise Baylle pysähdyttiin nauttimaan kauniista luonnosta ja toivomassa josko oltaisiin nähty maailman pienin delfiini eli Hectorin delfiini, minkä evä ehkä nähtiin kaukana merellä :) Pysähdyttiin myös Curio Baylla, mikä on tunnettu harvinaisesta fossiloituneesta metsästä sekä siellä nähtiin maailman harvinaisin pingviinilaji eli keltasilmäpingviini, pötköttelemässä kivellä. Nugget Pointilla käytiin katsomassa majakalta aavaa merta sekä ihailemassa merileijonien huoletonta oleskelua armottoman meren pauhatessa vieressä. Catlin Coast on ehdottomasti läpi ajamisen arvoinen, jälleenkerran upeita maisemia ja runsaasti eläimiä niiden luonnollisessa elinympäristössä.

Waipapa Point
Waipapa Pointin upea majakka


Tunnetko kylmän merituulen?
Merileijonat mammuttelee
Porpoise Bay
Ihmeellinen dingendangeli meriörkki
Curio Bay ja fossiloitunut metsä
Fossiloitunutta puuta
Siinä hän nyt on, maailman harvinaisin pingviini, keltasilmäpingviini päiväunilla :)

Nugget Point


Pongaatko kuvasta pinguja ja hylkeitä? :)
Meriörkit uimassa

Yövyttiin Dunedinissä ja aamulla poikettiin Otago Peninsulaan jossa voi nähdä hylkeitä, merileijonia, keltasilmä pingviinejä ja pisteenä iin päälle albatrosseja Otago Peninsulaan kannattaa ehdottomasti ajaa maisemareittiä pitkin joka kulkee aivan rantaa pitkin. Takaisin keskustaan voi ajaa vaikka vuoriston kautta ja käydä kurkistamassa aitoa linnaa, Larnach Castlea. Käytiin niemenkärjessä ihmetelemässä ja mietittiin maksetaanko 40 dollaria per naama opastetusta kierroksesta katsomaan Kuningasalbatrosseja ja niiden pesimisympäristöä. Kumpikaan ei oikein ollut innostunut ja päätettiin skipata touri. Sanoin Antille, että jos meidät on tarkoitettu näkemään albatrossien lentävän, niin kyllä me nähdään. Ja samalla sekunnilla iso albatrossi lensi meidän edessä taivaalla!! Revettiin nauruun ja todettiin, että säästettiin juurikin 80 dollaria :) Hetken päästä nähtiin vielä kaksi Kuningasalbatrossia lisää, jonka jälkeen linnut katosivat niemen toiselle puolelle eikä nähty niitä enää. Eikös niin mene, että "Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen."?


Otago Peninsula
 
Dunedinista ajettiin Oamarun kautta Timaruun. Etsittiin edullista hostellia, mutta moni paikka oli täynnä ja meille tarjottiin huonetta motellista joka oli hieman kalliimpi kuin hostellit. Kun avattiin ovi ja nähtiin huone, niin 95 dollaria ei ollut mitään siihen mitä saatiin. Huoneisto oli isompi kuin meidän oma kämppä!! Meillä oli erillinen makuuhuone, keittiö, olohuone ja OMA vessa ja suihku. Ollaan majoituttu hostelleissa joissa on jaetut kylpyhuoneet, niin oli ihanaa päästä puhtaaseen suihkuun. Oli niin rentouttavaa kokkailla kunnolla ja viettää rauhassa aikaa, hostelleissa kun tuppaa aina olemaan menoa ja meininkiä :) Juotiin vähän paikallista punaviiniä ja rentouduttiin. Ollaan oltu aika väsyneitä viime päivinä, yllättävän rankkaa on ajaa pitkiä matkoja päivittäin, tutkia uusia paikkoja, etsiä joka ilta yöpymispaikka ja roudata kaikki tavarat joka päivä uuteen paikkaan. Matkustaminen on ihanaa, mutta välillä aika uuvuttavaa. Onneksi meillä on Queenstownissa muutama päivä aikaa vaan olla (eli vain puolen päivän aktiviteettejä), koska Jenkeissä meillä on taas edessä paljon ajamista. Illalla lähdettiin vielä kävelylle ja katsomaan josko pongaittais lisää pinguja. Meille oli vinkattu, että auringon laskettua pingviinit uivat takaisin Caroline Bayn satamaan pesilleen. Ilta kymmenen aikaan satamassa oli meidän lisäksi toista kymmentä muutakin ponggaria ja silmä kovana katseltiin merelle koska pingviinit saapuvat. Ei näkynyt, eikä kuulunut pinguja joten päätettiin lähteä takaisin motellille. Tokaisin, että haiseepa täällä oudolle ja Antti sanoi, että haisee pingun kakalle. Antti oli päässyt lähemmin tutustumaan tuohon aromiin Etelämantereen reissullaan ja sanoi kyllä tunnistavansa hajun vaikka unissaan. Itseäni vähän nauratti, kun tyyppi lähti nenä nuuskien kohti kallioita tutkien jätöksiä. Eikä kulunut aikaakaan kun Antti heilutti vimmatusti käsiään. Mun oma Ace Ventura oli löytänyt pusikosta pingviinin! Puskasta kurkkasi niin mahdottoman pieni ja suloinen pingu (maailman pienin laji eli sinipingviini). Siinä me tuojeltiin hetki toisiamme, molemmat osapuolet hieman hämmentyneinä :) Taas todettiin, että meidän oli tarkoitus tavata tuo pieni veijari, sillä kukaan muu ei ilmeisesti ollut nähnyt yhtään pingviiniä. No täytyy myöntää, että olihan mulla matkassa kovemman luokan jäljittäjä :D

Caroline Bay ja pingujen bongailua
Astetta kovempi pingubongari! <3



 Matka jatkuu kohti Lake Tekapoa ja Mt Cookia, pysykää kanavalla! :D 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti