Kia Ora eli tervehdys Uudesta-Seelannista!
Matka Uuteen-Seelantiin
sai heti alkuunsa jännittäviä juonenkäänteitä. Sydneyn
lentokentällä lentoyhtiön virkailija ilmoitti meille, että meidän
tulee ilmoittaa lennonnumero jolla aiomme poistua
Uudesta-Seelannista. No eihän meillä mitään lentoa ollut
varattuna, kun ei meillä ollut aavistustakaan kuinka kauan maassa
aiomme olla. Toki olimme tietoisia kyseisestä säännöstä, mutta
sama juttu on Afrikassa, Thaimaassa ja Australiassa, mutta kukaan ei
koskaan ollut kysynyt muuta kuin koska lähdette ja minne. Mitään
ei ole ikinä tarvinnut todistaa. No siinä pienen puuskuttelun
jälkeen ostettiin äkkiä lennot Losiin ja päästiin tsekkaan
itsemme sisään koneeseen. Huh! Hypättiin hieman hämmentyneenä
koneeseen, koska emme juurikaan olleet suunnitelleet mitä tehdään
maassa ja kun lennot tuli ostettua kiireessä jo kahden vkon päähän,
niin pienoinen stressihän siinä iski kun käsikirjoitus oli
hukassa. Oloa ei helpottanut yhtään sekään, että loppulento oli
kauhein lentomatka jolla ollaan ikinä oltu. Perusturbulenssikin
ottaa jo meikäläistä mahan pohjasta, mutta nyt kone heittelehti,
tärisi ja menetti korkeuttaan nopeasti aina hetkellisesti. Kädet
hikoili kun puristin toisella kädellä käsinojasta ja toisella
Antin (yhtä hikistä) kättä. Ei ollut sitten lainkaan mukavaa! Olo
oli vähintäänkin helpottunut kun renkaat koskivat kiitorataa.
Huojentuneina marsimme Queenstownin kentälle, jossa meitä odottikin
sitten uusi show. Meidän maahantulokortit tarkistettiin ja meidät
kuulusteltiin normaaliin tapaan (onko hedelmiä, maitotuotteita,
siemeniä...), mutta kysyttiin myös, onko meillä mukana
vaelluskenkiä. Antilla kyllä ja itselläni ilmoitin olevan
tavalliset juoksukengät. Myös meidän pussillinen karkkia
merkittiin paperille vaikka täysin laillisia ovatkin. Nooh, meidät
ohjattiin Bio Check linjastoon, jossa Antin kengät puhdistettiin
mahdollisista mikrobeista, mutta mun juoksukenkiä ei kuulemma
tarvinnut puhdistaa. Siis hä, ihan samoissa paikoissa ollaan niillä
tepusteltu?? Tavarat kasaan ja seuraavalle tarkastuspisteelle ja
tavarat läpivalaisuun (tähän mennessä meidän tavarat oli jo
kahteen kertaan läpivalaistu). Ja sitten pitikin täydestä repusta
kaivaa se hemmetin karkkipussi, jota sitten virkailijan toimesta
heiluteltiin ja tutkittiin. Kivempi homma oli taas pakata tavarat
laukkuun jotka tullimies oli tonkinut pöydälle. Voi kettu, että
meinas sipuli kuoriutua! Kaikki tämä tapahtui klo 05.30 ja klo
10.30 välillä, edellisillan viinihuurut vielä
aivoissa...Tervetuloa Uuteen-Seelantiin!! :D
Mieli kirkastui
välittömästi kun upeat vuoristomaisemat avautuivat silmiemme
edessä, edelliset viisi tuntia oli historiaa ja innoissamme
matkattiin kohti meidän hostellia. Oltiin varattu kaksi yötä
Pinewood nimisestä hostellista, joka oli oikein viihtyisä paikka.
Siistit, toimivat paikat ja sopiva etäisyys keskustan palveluihin.
Queenstownin keskusta oli oikein viehättävä ja tepsuteltiin tovi
pitkin pieniä katuja ja rantaa pitkin. Ilma tuntui Australian
kuumuuden jälkeen jäätävältä vaikka asteita oli kuitenkin 15c°, kaipasin untuvatakkia päälleni :) Muutama päivä Queenstownissa
kului matkaa suunnitellen ja ruuasta nauttien. Ihmeteltiin valtavaa
jonoa pienen ravintolan edessä, josta ihmiset tulee ulos
paperipussien kanssa. Paikka osoittautui hampurilaistaivaaksi nimeltä
Fergburger! Ihan älyttömiä hampurilaisia ja parhaat sipurenkaat
jotka olen ikinä syönyt. Ehdottomasti käymisen arvoinen jos tykkää
hyvästä ruuasta ja varsinkin burgereista!
 |
| Ensipuraisu Uuden-Seelannin maisemiin |
 |
| Queenstownin satamasta |
Queenstownista
me vuokrattiin auto viikoksi ja otettiin suunta kohti länttä ja
Milford Soundia. Ajomatka sinne oli vajaat 300km, mutta aikaa kului
n.5 tuntia. Tie oli mutkittelevaa ja otti aikansa, että päästiin
perille. Meidän piti myös ajaa vuoren läpi kulkevasta tunnelista
joka oli 1200 metriä pitkä. Ahtaanpaikankammoisena syke nousi ja
kädet hikoili kun ajettiin keskellä vuorta, mutta onneksi pian
näkyi jo valoa tunnelin päässä ja pääsin huokaisemaan
helpotuksesta :) Oltiin varattu Milford Soundista risteilypaketti,
johon kuului risteilyn lisäksi majoitus, aamupala ja lounas. Hintaa
paketille tuli 169 dollaria per tyyppi ja mielestämme todella
edullinen siihen nähden mitä kaikkea sillä saatiin. Meidän huone
oli tosi viihtyisä ja hostelli sijaitsi aivan joen rannalla. Yöllä
oli aivan järkyttävä myrsky, en ole ikinä kokenut niin voimakasta
tuulta. Välillä tuntui, että koko mökki lähtee ilmaan ja kun
uskaltauduin kurkkaamaan ikkunasta, niin kaikki puskat ja puut olivat
vaakatasossa tuulen voimasta. Olin aivan varma, että meidän aamun
risteily tultaisin perumaan. Onneksi myrsky laantui hieman ja sain
unen päästä kiinni aamuyöstä. Aamulla oli vielä hieman
sateista, mutta ei muuta kuin lämpimästi päälle ja satamaan.
Risteily oli kerrassaan upea, maisemat hivelivat silmiä ja yön
aikana satanut vesi valui kauniina putouksina pitkin jylhiä vuorten
reunoja. Niin kaunista! Risteilyn aikana nähtiin hylkeitä,
yksinäinen pingviini ja kaksi pullonokka delfiiniä jotka hyppivät
meidän veneen edessä. Meikkis oli ihan tohkeissaan ja kurkottelin
kaiteen yli kuin lapsi nähdäkseni delfiinit paremmin :) Risteilyyn
kuului myös vierailu Discovery Centre -keskukseen, missä pääsi
tutustumaan koko vuoristoalueen muodostumiseen sekä kymmenen metriä
merenpinnan alapuolella olevaan tilaan ihailemaan vuonon vedenalaista elämää. Siellä nähtiin harvinaista mustaa korallia,
joka itseasiassa on ihan vitivalkoista. Paluumatkalla ilma alkoi
hieman kirkastua ja vuorten huiput paljastuivat usvan keskeltä.
Tunsin taas itseni niin onnekkaaksi. Tällä reissulla on kyllä
tullut nähnyt niin monta erilaista paikkaa, että välillä oikein
naurattaa ja tekee mieli nipistää itseään :D
 |
| Meidän botski |
 |
| Vene kurvasi vesiputouksen alle ja miehistö kävi täyttämässä meille lasilliset raikasta vettä. Niin puhdasta ja raikasta! |
 |
| Hylkeet päiväunilla :) |
 |
| Vesiputouksen alla olevasta veneestä näkee hyvin vuoriston massiivisuuden |
 |
| Pullonokkadelfiini!! |
 |
| Maisemia ajomatkan varrelta |
 |
| Jännittävä tunneli! |
 |
| Maisemaa hostellin "takapihalta" |
Olipa siinä aikamoinen kuvapläjäys, mutta oli niin paljon upeita maisemia etten osannut oikein valkata :) Seikkailut Uudessa-Seelannissa jatkuu, palataan pian!