keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Sambia

Livingstone 6.10.2013
 
Sunnuntaina lähdettiin katsomaan Victoria Fallseja, yhtä UNESCO:n maailmanperintökohdetta. Olin ihaillut putouksia netistä ja odotukset olivat korkealla. Mutta enhän mä tajunnu, että nyt on kuiva kausi :) Joten hieman pettyneitä oltiin kun nähtiin muutama vesivana lorottavan valtavia kallioita pitkin. Mun oli tarkoituksena lentää Micro Light lento putousten yli, mutta peruin sen kun ajattelin ettei siellä ole mitään nähtävää, pelkkää kuivaa kalliota. Lento olisi maksanut n.300€, joten ajattelin ettei ole sen arvoista. Mutta jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa, kuivalla kaudella pääsee pulahtamaan Devils Pooliin (katso sivun video jos haluat nähdä miten homma toimii)!! Joten heti maanantai aamusta biksut päälle ja kohti putouksia. Intoa puhkuen ja hieman jännittyneenä hypättiin veneen kyytiin joka kuljetti meidät pienelle saarelle josta uitiin kohti putouksen reunaa. Virtaukset olivat tietenkin kovat ja uinti osuus jännitti tälläistä vesipelkoista, mutta hyvin se meni kun seurasi opasta ja ui oikeista kohdista välttääkseen kovimmat virtaukset. Noustiin vedestä kivikkoille joita pitkin päästiin itse "altaalle". Siinä jännityksen lomassa multa ilmeisesti meni yksi tärkeä tieto ohi, kun opas
kertoi mihin kohtaan allasta ei saa uida. Kun pulahdin altaaseen ja lähdin uimaan kohti reunaa, Antti huutaa älä ui sinne! Olisin voinut huonolla säkällä meinaan joutua kovaan virtaukseen ja tippua putouksilta! No onneksi selvisin säikähdyksellä ja sen jälkeen keskityinkin aika tarkkaan ja pidin kiinni kalliosta. Jokainen kiipesi vuorollaan kurkkaamaan reunan yli putouksia. Tunne oli erikoinen, aivot sanoivat ettei ihmisen pitäisi olla siinä paikassa. Opas piti jaloista kiinni, meillä ei siis ollut minkäänlaisia turvavaljaita tai mitään kun kurkotin itseni reunalle ja näin valtavat putoukset allani. Kirkkaat sateenkaaret heijastuivat vesihöyryssä ja näky oli huimaava. Siinä minä roikuin 107 metrisen putouksen reunalla! Saatin mennä reunalle kaksi kertaa, mikä oli hyvä juttu, koska toisella kertaa uskalsin kurkottaa vielä pidemmälle ja tunne oli aivan mieletön. Uinnin ja adrenaliini ryöpyn jälkeen meille tarjoiltiin upea aamiainen. Eggs Benedict, kunnollista kahvia ja tuorepuristettua mehua. Älytöntä luksusta leirielämään verrattuna.



Sambian puolella vähän kuivahkoa :)


Zimbabwen puoli
Kuvan keskikohdassa, hiukan vasemmalla puolella putouksia Devil's Pool
Meidän ryhmä rämä!

Tältä se näytti kun kurkisti reunan yli



                             Tässä vähän kuvaa siitä missä oikein oltiin, klikkaa!

 
Pikaisesti takaisin leirintä-alueelle, kuivat vaatteet päälle ja mars kohti helikopterikenttää. Vaihdoin Micro Light lennon helikopterilentoon :) Lennettiin putousten yllä ja vaikka Sambian puoli olikin kuiva niin Zimbabwen puolella oli oikein kauniit putoukset. Eli todellakin kannatti tehdä kopterilento. Kuvat puhukoon puolestaan.

Tässä näkee eron Sambian (edessä) ja Zimbabwen välillä. 
Sadekaudella koko kallionreuna (1600m) on yhtä isoa valtavaa putousta.



Ihan kuin en olisi tehnyt jo tarpeeksi yhdelle päivälle, niin lähdin iltapäivällä tutustumaan leijonien suojeluohjelmaan nimeltä Alert Lion Encounter. Sambian ja koko Afrikan leijonakanta on ollut rajussa laskussa metsästyksen ja muiden uhkien takia. Projekti yrittääkin kasvattaa kantaa ja suojella leijonia. Innokkaimmat voivat myös tehdä vapaaehtoistyötä projektissa. Meillä oli mahdollisuus kävellä leijonien kanssa luonnossa. Saatiin seuraksemme 9kk vanhat leijonasisarukset. Meillä oli tarkat säännöt siitä mitä saadaan ja mitä ei voi tehdä leijonien kanssa. Leijonia tulee aina lähestyä takaapäin, mennä kyykkyyn ja koskea ainoastaan selkään, mahaan ja takajalkoihin. Päähän ja rintaan ei saa missään nimessä koskea. Jos leijona kääntää katseensa sinuun, on välittömästi noustava ylös ja siirryttävä taaemmaksi. Leijona kokee katsekontaktin haasteena. Kun leijonat olivat rauhallisia ja makoilivat, me päästiin silittämään niitä. Silittäessäni uroksen mahaa, se laittoi tassunsa mun jalkaa vasten ja nautiskeli rapsutuksesta. HUH! Meitä ohjeistettiin pysymään kokoajan ryhmässä, koska leijona huomaa yksittäisen ihmisen helposti ja näkee sen helppona kohteena. Yksi ehdottomasti tärkeimmistä säännöistä oli, ettei saa missään nimessä juosta leijonaa karkuun jos se lähestyy. Sillä leijona lähtee välittämästi leikkiin mukaan! Meidän ryhmässä oli nimeltä mainitsematon tapaus (totaalinen urpo), joka oli aina ihan pihalla eikä tälläkään kertaa ollut kuunnelut ohjeita. No tämä tyyppi sitten päätti jäädä ottamaan valokuvia leijonista ja jäi jälkeen ryhmästä, leijona huomasi hänet ja lähti tulemaan häntä kohti. Mitä tekee hän? Lähtee juoksemaan ja meitä kohden tietenkin! Unohdin varmaan hengittää, niin paljon säikähdin :) Kyse kun ei ollut mistään huumatusta eläimestä vaan villieläimestä...joka juoksee sua kohti! Eikä siinä mitään, vahinkoja sattuu ja ihminen erehtyy, mutta tää jätkä tekeen sen vielä uudestaan ja kouluttajat joutuivat puuttumaan keppien kanssa tilanteeseen. Tämän jälkeen leijonat olivat levottomia eivätkä totelleet kouluttajia kunnolla. Kun leijonat kävelivät meidän takana, niin ne yritti tehdä salakavalia hyökkäyksiä meitä kohti. Onneksi kouluttajat pitivät leijonat kurissa ja kävely oli loppusuoralla joten olin ihan tyytyväinen kun pääsin istumaan turvalliseen minibussiin. Pikku painit jellonien kanssa ei oo mun juttu :)


Neiti 9kk

Neidin veli 9kk





Norsun kakka on herkkua :)






Mutta hei, kelatkaa mikä päivä! Ei mikään ihan perusmaanantai :) Vaikka aktiviteetit maksoivatkin aika paljon (yhteensä n.500€), niin niistä saadut kokemukset olivat kyllä korvaamattomia. Taas mieleni valtasi uskomaton kiitollisuuden tunne ja toivon etten ikinä
unohda sitä tunnetta enkä pidä asioita itsestäänselvyyksinä. Ja etten unohda mitä kaikkea maailmalla on tarjottavana!


tiistai 19. marraskuuta 2013

Botswana

 5.10.2013

4 päivää Botswanassa, varsinainen pikavisiitti, mutta oikein mielyttävä sellainen! Ensimmäisenä päivänä päästiin nauttimaan kuumasta päivästä ja puhtaasta uima-altaasta. Luksusta! Muutenkin leirintä-alueet ovat yllättäneet siisteydellään ja upeilla paikoillaan. Ensin ajetaan monta tuntia keskellä ei mitään ja yhtäkkiä ollaan kauniissa lomakylässä juomassa kylmää olutta, lämpimän suihkun raikkaina tietenkin. 




Ihania uusia ystäviä
Tour Leader Tanya :)

Synttärikemujen ohjelmaa :)

Kuivan Weetabixin syöntikilpailu

Lauantai illan kruunasi risteily Chobe-joella. Chobe-joki ulottuu aina Sambiaan ja Namibiaan asti (Cuando River). Nähtiin läheltä mm. virtahepoja, norsuja, krokotiilejä ja puhveleita. Risteily huipentui aivan uskommattoman kauniiseen auringonlaskuun. Oli vaikea olla liikuttumatta, niin onnekkaaksi tunsin itseni sillä hetkellä. Olen nähnyt niin upeita juttuja täällä ja matka on vasta alussa. Aion tallettaa nämä muistot syvälle sydämeeni.











Näihin kuviin ja tunnelmiin <3

Etelä-Afrikka part 2

Dragensburg 26.9.2013

Matkattiin takaisin Etelä-Afrikan puolelle ja meidän leiripaikka Amphitheater Backpackers oli aivan uskomaton! Nautittiin maisemista ja ihanista, kuumista suihkuista. Koetaan niin upeita juttuja täällä, että tuntuu edelleen epätodelliselta. Kova ikävä ihmisiä kotona ja varsinkin Zorroa. Haluaisin niin kovasti jakaa tämän kaiken heidän kanssaan, että hekin näkisivät ja kokisivat saman kuin minä. Sen takia kirjoitan tätä blogia, että pystyn jakamaan edes osan näistä kokemuksista. Ja toivottavasti saan istutettua pienen matkakuumeen meidän perheen junnuihin :)


Meidän leiri

Amphitheater Backpackers


Otin matkalle mukaan yhden kirjan, Paolo Coelhon Alkemistin...tosi kliseinen valinta, mutta se oli ainut kirja jonka löysin lipastonlaatikosta :) Olin saanut kirjan lahjaksi noin viitisen vuotta sitten, mutta en ole ikinä saanut aikaiseksi lukea sitä.  Mutta nyt se on luettu. Voiko olla osuvampaa kirjaa luettavaksi tänne Afrikan aavikoille ja voi kuinka samaistuin tuohon vaeltavaan sydämeen. Siis osui ja upposi! Muistatteko kuinka alussa kerroin, kuinka helposti kaikki lopulta meni matkan kanssa. Yhtäkkiä kaikki asiat vain järjestyivät. Piti vain tehdä päätös lähteä. "Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen." Lempi lukuni kirjasta on kun paimen puhuu sydämensä kanssa, voisin lukea tuota lukua uudelleen ja uudelleen. Tässä muutama ote kirjasta, paimenen ja sydämen keskustelusta:

"Kukaan ei pääse pakoon sydäntään. Sen vuoksi on paras kuunneella mitä se kertoo, koska vain
siten voi välttää odottomattomat iskut"

"Ihmiset pelkäävät toteuttaa suuria unelmiaan, koska he eivät mielestään ole ansainneet
niitä tai eivät onnistu toteuttamaan niitä. Meitä sydämiä pelottaa kun ajattelemmekin rakastettuja, jotka lähtevät palaamatta koskaan, tai hetkiä, jostka voisivat olla onnellisia mutteivät ole, tai aarteita, jotka voisi löytää mutta jotka jäävät ikuisiksi ajoiksi hiekan kätköihin. Sillä kun pahin tapahtuu, me kärsimme hirvittäviä tuskia."

"Me sydämet puhumme aarteista harvoin, koska ihmiset eivät halua enää etsiä niitä. Puhumme niistä vain lapsille. Sen jälkeen annamme elämän kuljettaa jokaista kohti omaa kohtaloaan. Mutta valitettavasti harvat lähtevät tielle joka heille on määrätty, kohti omaa elämäntietään ja onneaan. Useimmille maailma on uhkaava paikka ja sen vuoksi maailma muuttuu uhkaavaksi paikaksi."

Poika vastaa sydämelleen:
"Etsinnän jokainen hetki on Jumalan kohtaamista. Ne päivät jotka olen etsinyt aarrettani ovat olleet ihmeellisiä, koska tiedän että jokainen hetki on osa unelmaani ja aarteen löytämistä. Olen nähnyt matkallani asioita joista en olisi osannut edes uneksia, ellei minulla olisi ollut rohkeutta tehdä jotain sellaista mitä paimenet eivät tee koskaan."

Suosittelen lukemaan, jos ette vielä ole ehtineet!



Pretoria 29.9.2013

Tehtiin lauantaina päivän retki Johannesburgiin, jossa kierreltiin Soweton slummialueita, museoita ja saatiin paljon yleissivistävää tietoa Etelä-Afrikan historiasta. Apartheid museo sivisti meitä rotuerottelusta. On aivan käsittämätöntä, että vain noin 20 vuotta sitten mustat saivat samat oikeudet kuin valkoiset. No lähestulkoon samat. On huikeaa nähdä kuinka arvostettu Nelson Mandela on
täällä, hän on tehnyt mielettömän elämäntyön oman aatteensa puolesta. Tasa-arvon puolesta. Kerrankin hyvyys on voittanut! Välillä tuntuu, että pahuus olisi jotenkin voimakkaampi kuin hyvyys. Mutta pahuuden tie on vain helpompi ja lyhyempi kulkea kuin hyvyyden tie, joka vaatii kulkijaltaan paljon enemmän tahdonvoimaa, sinnikkyyttä ja uskoa itseensä ja omaan asiaansa. Peace! :)

Ajoimme pitkin Soweton slummialueita. Ihmiset jotka ovat varttuneet siellä, haluavat myös pysyä siellä. He tuntevat suurta ylpeyttä juuriaan kohtaan. Vaikka ihmiset ovat vaurastuneet, he eivät ole halunneet muuttaa "paremmille" seuduille vaan he ovat parannelleet ja laajentaneet vanhaa asuntoaan, auttaneet vanhempiaan ja sukulaisia rahoillaan. Sovetossa on myös maailman ainoa katu jossa on samaan aikaan asunut kaksi Nobelin rauhanpalkinnon saajaa, Nelson Mandela ja Desmond Tutu. Arkkipiispa Desmond Tutun olen nähnyt 14 vuotta sitten St. Louisissa, Missourissa, nuorisoleirillä jossa hän piti puheen. Miten siitä voi olla noin kauan :)



Soweton slummeja



Sunnuntaina startattiin rekka klo 06.15 ja lähdettiin kohti Hazyviewtä ja Krugerin luonnonsuojelupuistoa. Matkalla pysähdyttiin Berlin Fallseilla, Pothole Fallseilla ja Gods Window nimisessä paikassa. Sateista ja niin kyyyylmäää, mikä Afrikan ilmasto tää oikein on, mä luulin että täällä sulaa!? Pipo päässä ja pitkät kalsarit jalassa on saanu kulkea päivästä toiseen :)

Pothole Falls


Pothole eli "hiidenkirnu"

Berlin Falls




God's Window