keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kennedy Space Center ja kurvailua itä-rannikolla

Niin siinä pääsi ohimennen käymään, että suoriuduttiin meidän Coast to Coast haasteesta! Aloitettiin roadtrip Kalifornian rannikolta ja päädyttiin Jacksonvilleen, Floridaan. Kilometrejä auton mittariin on tällä hetkellä kertynyt lähemmäs 9000km ja vielä on matkaa Charlotteen johon jätämme auton. Eli parannettiin meidän Australian ennätystä :) Matkattiin seuraavien osavaltioiden läpi Kalifornia, Nevada, Arizona, Utah, New Mexico, Texas, Louisiana, Mississippi, Alabama, Florida, Georgia, Etelä-Carolina, Pohjois-Carolina ja viimeisenä luvassa on vielä New York. Tämän reissun jälkeen olen käynyt 40:ssä maassa ja Jenkeissä osavaltioita on plakkarissa 15/50. Aika paljon olen päässyt matkustelemaan, mutta voi kuinka paljon on vielä näkemättä. Kyllä nälkä kasvaa syödessä ja kun aikaisemmin unelmissa oli jos jonkimoista paratiisisaarta niin nyt unelmissa siintää mm. Antarktis, Grönlanti, Islanti ja rinnassa on polttava kaipuu Afrikkaan. Etelä-Amerikkakkin on vielä käymättä, huh kiirettä pukkaa. Luulin tosiaan, että tälläinen pitkä reissu vähän hellittäisi matkakuumetta, mutta mitä vielä, sehän heitti jerrykannullisen bensaa liekkeihin! Katotaan kuinka kauan sitä malttaa kotona olla ja mihin päädytään seuraavaksi ;) 

Matkan varrella poikettiin jälleen Man vs Food ohjelmassa esiteltyyn ruokapaikkaan Mobilessa, Alabamassa. Paikan nimi oli The Brick Pit ja voi morotsu mitä ruokaa. Minä tilasin revittyä possua ja coleslawta ja Antti puolikkaan grillatun kanan kera papujen. Lihoja oli haudutettu 6 tuntia savupöntössä ja ne oli niin suussa sulavia. AH! Perusruokaa hyvistä raaka-aineista, rakkaudella tehtyä ilman mitään ihmeellisä kommervenkkejä.



Suupielet soosissa :D

Kirjoitin aikaisemmin blogissa, että Fort Worthin barbeque paikka olisi ollut myös ohjelmassa, mutta hands down, olin sekaisin paikoista. Se ohjelmassa esitelty paikka olikin ollut Albuquerquerissa, New Mexicossa ja paikan nimi oli Frontier Restaurant. Aina ei voi muistaa kaikkea :) 

Ollaan tosiaan nukuttu yömme pitkin poikin amerikan motelleja ja on huvittavaa kuinka toistensa kopioita kaikki motellihuoneet ovat. Yksi ilta kun kannettiin laukkuja jälleen uuteen motelliin, naurahdikin Antille, että täähän on kuin kotiin tulis :D 

Emäntä pisti pöydän koreaksi motellilla :D
Kyllä tälläsellä aamiaisella jaksaa! Voihan Ihop, International House of Pancakes :D
Kun saavuttiin Floridaan, aurinko alkoi paistamaan ja pitkästä aikaa saatiin nauttia yli 20°C lämmöstä. Ei Floridaa turhaan kutsuta The Sunshine Stateksi :) Floridassa olen käynyt pari kertaa aikaisemminkin mm. Orlandossa, Miamissa ja Key Westissä. Eniten muistoja mulla on Kennedy Space Centeristä (Toinen hieno muisto on Miamista kun äiti ja iskä osti mulle maailman hienoimman kultaisen mekon kun olin 6v. pikkuprinsessa...joo ja sitten yksi uima-allas episodi, mutta ei siitä sen enempää). Joten avaruusintoilijoina suunnattiin verestämään muistoja rannikolla sijaitsevaan Cape Canaveraliin. Otettiin peruslipun lisäksi Up Close Launch Pad Tour (yht. 75$) jolla päästtiin käymään laukaisualustoilla 39-A ja 39-B. Oli hieno päästä kävelemään 39-A alustan vierellä josta on mm. laukaistu kaikki Apollo lennot. Oli sykähdyttävää ihmetellä polttoaineen muodostamia jäännöksiä ja kuumuuden polttamia seinämiä ja kuvitella eteensä Saturn V -raketin jyrisemässä kohti korkeuksia. Alustoja aiotaan käyttää/hyödyntää tulevaisuuden laukaisuissa ja niitä ollaankin jo uudistamassa. Space Centerissä oli niin paljon nähtävää, ettei millään ehditty näkemään kaikkea mitä haluttiin :/ Olisin halunnut nähdä molemmat IMAX 3-D elokuvat, mutta ei ehditty kumpaankaan.





Meikkis on niin innoissaan näistä kolikkokoneista!




Vehicle Assembly Building (VAB)

39A-laukaisualusta

Huomaa seinissä ja maassa kuumuuden ja kerosiinin polttamat jäljet

Kuvassa näkyy laukaisualusta, vesitankit ja typpipallo
Käytiin myös tutustumassa Apollo-Saturn V -keskukseen ja nähtiin siellä reissumme toinen
Saturn V -kuuraketti. Toinen raketti nähtiin Houstonissa ollessamme. Nähtiin myös aito, avaruudessa käynyt Atlantis, avaruussukkula. Ajatus Atlantiksen kehittelyyn lähti siitä, että haluttiin keksiä alus joka palaisi takaisin maanpinnalle ehjänä ja sitä voitaisiin käyttää uudelleen. Katseltiin video sukkulan kehittelystä ja oli mielenkiintoista nähdä mm. kuinka sukkulan materiaalina käytettyjä silikonilaattoja kehiteltiin. Aikamoisia juttuja me ihmiset osataan tehdä.


Saturn V-raketti

Puvussa oli vielä kuupölyä


 

24-karaatin kultavisiiri suojasi astronautin silmiä auringon kirkkaudelta
Flight Plan - Apollo 7 22.11.1968

Polttoainetankki ja raketit
Atlantis-sukkula

Sukkulan silikonilaattoja
Menisinkö astronautista?
Molempien ehdoton päivän kohokohta oli ihka oikean astronautin tapaaminen. Käytiin kuuntelemassa luento jonka meille piti astronautti Samuel Durrance. Herra Durrance on Payload Specialist eli suoraan suomennettuna hyötykuorma asiantuntija. Hän oli rakentamassa Hopkins Ultravioletti teleskooppia ja käynyt avaruudessa kaksi kertaa. Durrance osallistui avaruuslennoille STS-35 ja STS-67, avaruudessa hän on viettänyt yhteensä 25 päivää, 14 tuntia ja 13 minuuttia. Hän yritti kuvailla meille kuulijoille, miltä avaruudessa näyttää ja tuntuu. Oli liikuttavaa katsella, kuinka 71-vuotias kertoo kokemuksistaan vieläkin niin innostuneena ja itsekkin liikuttuneena. Kokemus on ollut jotain niin sanoin kuvaamatonta, se on varma. Luennon jälkeen meillä oli vielä mahdollisuus tavata entinen astronautti kasvotusten, kätellä ja ikuistaa tuo hetki valokuvaan. Itse olin niin tohkeissani ja jännittynyt tapaamisessa, että alenin 6-vuotiaan tasolle enkä saanut suustani mitään muuta järkevää sanottavaa, kuin että on kunnia tavata Teidät :) Olen siis kätellyt oikeaa astronauttia joka on käynyt avaruudessa, wau wau wau! 

Sam Durrance


Oltiin aikataulettu meidän Space Centerin vierailu lauantaille, sillä la-su välisenä yönä piti olla raketin (Falcon 9) laukaisu, mutta sitä jouduttiin sään vuoksi siirtämään kuun loppuun. No olishan se nyt ollu liian täydellistä nähdä kun raketti laukaistaan avaruuteen. Muistaakseni viimeksi kun vierailin äidin serkun kanssa samassa paikassa, öö 14 vuotta sitten, niin oli sama homma, raketin laukaisua oli siirretty. No josko kolmas kerta sitten toden sanoo eli pakko sinne on ainakin vielä kerran mennä :) Käytiin vielä kotimatkalla Astronaut Hall of Famessa.


14 vuotta sitten on otettu samasta paikkaa kuva samasta mimmistä, täytyykin kaivaa se arkistoista :D
Seuraavaksi meillä onkin luvassa hieman luppoaikaa itärannikolla, pitkä vkonloppu äidin serkun luona Charlotessa ja viikko New Yorkissa. Sitten kutsuukin jo koti, uskomatonta että ollaan koluttu meidän reissureitti kunnialla läpi ja 6½ kuukautta on hurahtanut näin nopeasti. Mutta ihanaa päästä rakkaiden ihmisten luokse ja en malta odottaa, että saan rutistaa mun omaa rakkauspakkausta, Zorro-herraa <3

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

New Orleans

Aamulla jälleen loikattiin aikaisin autoon ja kurvailtiin Houstonista kohti New Orleansia. Lousianassa bongattiin Tabasco tehtaan kyltit. Pakko oli poiketa ja perehtyä tuotteen historiaan, onhan Tabasco maailmalla eniten nimellä kysytty chilikastike. Katseltiin video Tabascon historiasta, valmistus prosessista (en todellakaan tiennyt, että tätä chilikastiketta kypsytellään tammitynnyreissä kuten viiniä), tuotekehittelystä ja päästiin kurkkaamaan tehtaaseen. Tehtaanmyymälässä päästiin maistamaan kaikkia tuoteperheen jäseniä, joista kastikkeita oli jo toista kymmentä. Omaksi suosikista nousi Buffalo style hot sauce, jota olikin pakko ostaa kotiin, sillä ainakaan tietääkseni sitä ei saa Suomesta, nam! 






Mä niin tykkään meidän tavasta matkustaa, mitään sen suurempia ei suunnitella eikä aikatauluteta, vaan ajellaan, tutkiskellaan ympäristöä ja todetaan, että katos tossa olis tollanen Tabasco tehdas, poiketaas sinne :) Kaikkea kun ei voi suunnitella ja välillä täytyy antaa virran kuljettaa. Me ei olla kuljettu tätä reissua, vaan tämä reissu on kuljettanut meitä!


New Orleansissa meitä kiinnosti kovasti paikallinen ruoka, jazz ja hurrikaani Katrina jonka aiheuttamat tulvat peittivät 80% koko New Orleansista. Kaupungin parasta Jambalyaa sai kuulemma paikasta Coop's Place, joten suunnattiin ensimmäisenä sinne lounaalle. Kun saavuttiin paikalle, ravintolan edessä oli pitkä jono. Tuumin, että suositukset taisivat pitää paikkaansa :) Tarjoilija meille ystävällisesti suositteli talon spesiaalia jossa tarjoillaan maistiaisia kaikista paikallisista ruuista. Meille tuotiin ensin Gumboa, joka on riisikeittoa, jossa on mukana mm. rapuja ja simpukoita. Lautaselta löytyi kuuluisaa Jambalayaa, jossa oli jäniksenmakkaraa ja mereneläviä. Päästiin maistelemaan myös papupaistosta, kalaa tomaattikastikkeella ja uppopaistettuja kanankoipia. Ei ehkä kolahtanut täysin mun makuhermoille, mutta oli upeaa päästä maistamaan perinteisiä, paikallisia makuja. 


Iltapäiväksi lähdettiin rannikolle tutustumaan hurrikaani Katrinan tuhoihin. Katrina on yksi eniten ihmisuhreja vaatinut hurrikaani Yhdysvaltain historiassa. Vaikka luonnonkatastrofista onkin jo 9 vuotta aikaa, on edelleen tuhonjälkiä näkyvissä. Lähes koko kaupunki sijaitsee 2 metriä merenpinnan alapuolella ja sen vuoksi hurrikaanin ja tulvien vaikutukset olivat niin tuhoisia. Pahimmillaan vesi nousi 6 metrin korkeuteen, tuhoten monien tuhansien ihmisten kodit ja omaisuuden. Noin 1900 ihmistä menetti henkensä ja monia ihmisiä loukkaantui. Tulvavesissä uineet alligaattorit olivat myös ongelma ja monia uhreja ei olaa vieläkään löydetty. On vaikea ymmärtää niin massiivista tuhoa. Kaupungin rannikolle onkin rakennettu valtava betoniseinämä/pato suojamaan uusilta tulvilta ja talojen perustuksia korotettu. Edellinen neljä metrinen pato murtui eikä suojannut kaupunkia. Oli kuitenkin hieno nähdä kuinka kaupunki on jälleen kunnossa ja ihmiset vaikuttivat onnellisilta.


Pato, joka suojaa kaupunkia


Ihmeteltiin jo päivällä kuinka paljon ihmisiä oli liikenteessä ja vallan hilpeässä juhlatunnelmassa. Mardi Grasia oli juhlittu 4.3 ja ihmiset jatkoivat juhlintaa edelleen. Muutenkin kaduilla hengaili todella epämääräistä porukkaa, suurin osa ihan aineissa :/ Ranskalainen osa kaupungista on todella kaunista ja vanhoja taloja oli kiva kuvailla. Illalla kaupunki sai ihan uuden loisteen, valokylttejä ja iloisia ihmisiä kadut täynnä. Oli ihana kävellä pitkin katuja ja kuunnella jazz-musiikin ilottelua. Juotiin lasit viiniä ja nautittiin tunnelmasta. Tässä tunnelmaa New Orleansista.












Bourbon Street
 


Loppuun vielä vähän jazz fiilistelyä. Ota vaikka lasi viiniä ja rentoudu jazzin tahtiin!