maanantai 10. maaliskuuta 2014

Anaheim, Ankat ja pala suomalaista ylpeyttä

Anaheimiin ajaessa havaittiin tuulen voimistuneen ja pienet sadekuurot tahdittivat matkantekoa. Jännityksellä seurattiin onko sitä paljon mainostettua myrsky tulossa vai ei. Äitikin huolissaan jo kotoa viestitteli, että kuinka me pärjätään, mutta ei se myrsky ikinä meidän kohdalle osunut. Hyvä näin, oliskin ollut hurja joutua tornadon pyörteisiin :) Poikettiin matkan varrella tuttuun ja turvalliseen Ikeaan ostamaan tyynyliinat ja tusseja, sillä illalla oli luvassa NHL-peli Anaheim Ducks vs. St. Louis Blues ja täytyihän meillä olla kannatus ”kyltit” meidän Suomi poikia varten.

Ennen peliä meillä oli sovittu treffit mun pikkuserkun Erikin kanssa, jonka olen viimeksi nähnyt n.22 vuotta sitten. Silloin Erik oli käymässä Suomessa tervehtimässä iso-äitiään ennen kuin lähti armeijan mukana maailmalle. Kuulemma 21 vuotta USA:n armeijan leivissä oli tehnyt tehtävänsä ja liikaa oli tullut nähtyä sellaisia asioita joita ei soisi kenellekkään. Erik mm. palveli maataan Irakin sodassa.

Mikä siinä onkin, että sukulaisten kanssa aina tuntee sellaista yhteenkuuluvuutta vaikka välissä olisikin ollut pari vuosikymmentä? Ihana oli nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Valitettavasti pari tuntia kului liian nopeasti ja paljon olisi ollut vielä juteltavaa. Toivottavasti seuraava jälleennäkeminen on pian, ehkäpä Suomessa :) Ravintola muuten jossa syötiin, oli puolillaan suomalaisia leijonapaidat päällä. Hieno huomata kuinka ylpeitä me ollaan meidän suomalaisista pelureista, että tullaan melkein toiselle puolelle maapalloa kannustamaan meidän omia poikia!

Iloinen jälleennäkeminen :D
 
Minä hieman liikuttuneena jälleennäkemisestä ja Antti lätkä haipeissaan käveltiin tien toisella puolella sijaitsevaan HondaCenteriin. Ei muuta kuin lakanat ilmaan ja kannustamaan Ankat voittoon! Anaheim voitti 1-0 ja Saku Koivu toimi voittomaalin syöttäjänä. Pelissä hienointa oli kuitenkin nähdä Teemun pelaavan, on se vaan kova äijä. Ei voi muuta kuin arvostaa pelaajana sekä ihmisenä <3  

Tunnelma katossa :D



Teemu, meidän sankari!

 Teemu, miten olis vielä ”one more year”?? :D

Monterey ja valaiden bongailua

Huomattiin Friscossa matkaesitteitä plärätessä, että Montereyssä pääsee bongaileen valaita ympärivuoden. Mehän tehtiin välitön reitin muutos ja navigoitiin kohti rannikkoa ja Montereytä. Californian rannikolle oli luvattu kahta voimakasta myrskyä ja tottakai merenkäynti oli muuttunut niin voimakkaaksi, että meidän aamupäivän valasreissu peruttiin. Oltiin kuitenkin jo varattu motelli Montereystä, joten jäätiin toivomaan josko mysrky laantuisi ja päästäisiin aamulla merelle. Loistava tsäkä kävi, meri rauhoittui ja päästiin kuin päästiinkin aamun ensimmäiselle reissulle auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Odotukset olivat korkealla, sillä viimeisempinä bongauksina oli ollut Harmaavalaita, Tappajavalaita ja liuta erilaisia delfiinejä. Rossin delfiineitä nähtiin heti alkumatkasta ja otukset viihdyttivät meitä hetken aikaa aivan veneen tuntumassa. Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen vihdoinkin meille kerrottiin, että edessämme pulikoi Harmaavalas. Äkkiä keulaan kurkkimaan missä tuo valtava nisäkäs menee. Huippu tunne oli kun näki ensimmäiset suihkutukset ja kun n.10 metrinen valas nousee pintaan. Pian paikalla saapuivatkin Tyynenvaltameren juovadelfiinit joilla on tapana ”kiusata” valaita ja uida heidän ympärillään. Nämä delfiinit antoivatkin meille upean shown ja polskutteli aivan veneen vieressä. Kauempana huomattiin delfiinien hyppivän korkealle ilmaan ja opas sanoi meidän todistaneet harvinaislaatuista ilottelua :) Oltiin kyllä reissun jälkeen todella tyytyväisiä ja onnellisia, taas plakkarissa uusia eläimiä. Kunnon kuvia valaasta tai delfiineistä oli aikas mahdotonta ottaa, mutta tässä vähän maistiaisia :)

Satamassa polskutteli satoja merikarhuja (Fur Seal)


Hän nautiskelee auringonpaisteessa
Meikkis bongailee :D




Rossin delfiinejä

HARMAAVALAS!! (Vuoden luontokuva, hah :D )
 Hieman myöhässä aikataulusta suunnattiin nokka kohti Los Angelesia jälleen kerran. Ajatuksissa oli ajaa ykköstietä eli Pasific Highwaytä pitkin Santa Barbaraan ja Malibuun, mutta tie oli osittain suljettu myrskyn aiheuttamien tulvien ja kivivyöryjen vuoksi. Hieman kiertoteitä pitkin päästiin kuitenkin Santa Barbaraan. Matkan varrella pydähdyttiin taukopaikalle joka kuhisi ihmisiä ja ajateltiin siellä olevan jotakin näkemisen arvoista. No toden totta olikin, voi herran jumala sentään. Ranta oli täynnä Merinorsuja!! Jumankekka kuinka iso uros Merinorsu onkaan, jäin aivan monttu auki ihmettelemään rannalla röhnöttövää otusta. Käveltiin rantaa eteenpäin jossa sitten rupesikin tapahtumaan. Oli käynnissä Merinorsujen ”kuherruskuukausi” ja jossain vaiheessa meno muuttui niin yksityiseksi, että oli pakko peittää silmät :D Merinorsut kun rantautuu paritteluaikaan rannalle, urokset valtaavat oman reviirinsä. Hallitseva uros on todella tarkka reviiristään eikä päästä muita uroksia omien naaraittensa lähettyvillä. Tämä aiheuttaa pahimmillaan verisiä tappeluita urosten kesken, jotka hakkaavat toisiaan kärsillään. Rannalla urokset uhittelivat toisilleen ja johtava uros päästeli upeita, voimakkaita kurkkuääniä. Monissa uroksissa olikin näkyvillä arpia ja taistelujälkiä. Laumassa oli myös paljon poikasia joiden tuhina ja aivastelu oli suloista katseltavaa. Kokonaisuudessaan paras luontodokumentti jonka olen koskaan nähnyt ja vielä ihan livenä. Vallan ihmeellistä touhua on kyllä Merinorsuilla täytyy sanoa :D


Merinorsut päikkäreillä
Aikas mötkylöitä ovat :)


Hmm....

Uroksessa näkyy taistelujäkiä

Uroksen uhittelua ja komeita kurkkuääniä
 
Päätettiin jäädä Santa Barbaraan yöksi ja päätettiin säästää hieman rahaa majoittumalla hostelliin. No eihän se ihan niin mennyt... maksettiin 31$ per pää  4 hengen dormista, jossa ei mennyt ovi edes kiinni saatika lukkoon. Kaikki paikat oli vähän rempallaan vaikka kovasti nuori omistaja pariskunta olikin yritänyt vanhaa taloa kunnostaa. Jännäähän tässä oli se, että ollaan maksettu motelleista/hotelleista 40-65$ per yö (sis. 2henk.) ja sillä rahalla ollaan saatu omassa rauhassa touhuta, katsella telkkua ja nauttia omasta kylpyhuoneesta. Huonosti nukutun yön jälkeen lähdettiin aikaisin liikkeelle ja päätettiin, että jatkossa jätetään hostellit muille. Hostellien hintataso toimii Euroopassa ja muuallakin, mutta täällä jenkeissä motellit tulee paljon halvemmaksi. Toki jos ei ole autoa käytettävissä niin kuin meillä on, niin sijainniltaa hostellit voivat olla paremmilla paikoilla.


Matka jatkuu virheistä oppineena ja hymy huulilla. Anaheim ja Teemu, kohta nähdään :D

Näihin kuviin ja tunnelmiin :D

torstai 6. maaliskuuta 2014

Sonoma & Napa Valley

Eli ylläri pylläri, tämä kaksikko on jälleen viinitiloilla...huh, onneksi nämä alkaa oleen viimeiset viinitilat (50 tilaa oli aikeissa kiertää reissun aikana, mutta nyt mennään jo yli sadassa)! Ajettiin tosiaan San Franciscosta hieman pohjoiseen ja saavuttiin kauniiseen Sonomaan jossa kierreltiin muutama viinitila. Seuraavana päivä suunnattiin renkaat kohti kuuluisaa Napa Valleya, joka suomalaisen suussa muuntuu tuttavallisesti Napa Väliksi :) Napa Valleyn viinitiloista yksi nousi ylitse muiden, Stag'sLeap. Kaikki viinit oli uskomattoman samettisia ja pehmeitä, käsittämättömän upeita viinejä. Varsinkin Chardonnay pääsi yllättämään meikäläisen ja oma suosikki Cabernet Sauvignon oli vertaansa vailla, eikä ihme sillä se voitti sokkotesteissä vuonna 1976 Judgement of Parisin parhaan punaviinin palkinnon. Tämä aiheutti hämmennystä ranskalaisissa, sillä heille ranksalaiset viinit olivat olleet aina parhaimmistoa ja nyt ensimmäistä kertaa uuden maailman viini tuli ja voitti Bordeauxin viinit. 

Viinit oli toki hieman hintavampia, mutta näin jälkeenpäin täytyy myöntää, että tällä kertaa pihistelin väärässä paikassa. Olisi todellakin pitänyt ostaa pari pulloa kotiin.Täydellisiä viinejä meikäläisen makuhermoille. Eikä sitä saa tietenkään Suomesta, mutta jos joskus voitan lotossa niin lennätän kontillisen välittömästi kotiin ;)




Kiva että niitä perheen karvatassujakin muistetaan tiloilla :)




MUMM <3


Meillä oli takka huoneessa!!!


Toinen upea viinitila ei kerännyt pointseja niinkään viiniensä vuoksi vaan ympäristönsä vuoksi. Castello di Amarosa on kukkuloilla sijaitseva linna, jonka jokainen kivi on tuotu Italiasta asti. Fanaattinen Italia fani oli tuonut palan makaronimaata keskelle Amerikkaa :) Kuljettiin pitkin linnan torneja ja kapeita käytäviä. Suurella sisäpihalla pystyi aistimaan keskiaikaisen tunnelman, olisi upeaa järjestää juhlat tässä linnassa. Kivilohkareiset rappuset johdattivat meidät viinikellariin joka oli valtava. Viinin lisäksi siellä myytiin lautasia, laseja ja kaikkea ihanaa pientä kodin sisustustavaraa. Visuaalisesti todella onnistunut paikka ja esillepanoissa oltiin onnistuttu. Tiedän yhden Rouva Somistajan, joka olisi nauttinut näistä yksityiskohdista ja fiiliksestä ;) Linnan pihalla kuljeskeli lampaita, vuohia, kanoja ja ties mitä muita eläimiä. Ystävystyttiin yhden possunkin kanssa, sillä tuntui olevan paljon asiaa meille. Anttille tuli minipossu kuume, mitäköhän Zorro tuumais sellasesta röhkivästä kaverista? :D

Castello Di Amarosa








Amerikassa sorsatkin on isompia :D
 

Matkanjohtaja oli järjestänyt meidän vkonloppuun pienoisen yllätyksen ja varannut meille pöydän ravintolasta nimeltä French Laundry. Ravintola on kolmen Michèlin tähden paikka ja hyvin arvostettu tavastaan tehdä ruokaa. He valmistavat ruuan perinteisiä valmistustapoja käyttäen eivätkä hyödynnä molekyyligastronomiaa, johon monessa fine dining paikassa nykyään törmää. Alku hämmästyksen jälkeen iski pienoinen paniikki...rinkasta ei todellakaan löytynyt mitään niin hienoa päälle pantavaa, että pääsisin edes ravintolaan sisään. Joten ”pakko” oli marssia kauppoille hankkimaan jotakin hieman edustavampaa kuin revityt boyfriend farkut ja huppari :D Ravintola oli kokemuksena upea, ruoka oli erittäin maukasta ja uusia mielenkiintoisia makuja tuli jälleen kerran maisteltua. Jälkiruokiakin tuli neljä erilaista, joten olin erittäin tyytyväinen. Palvelu oli hieman hämmentävää, sillä sommilier ja tarjoilijat vaihtuivat joka tarjoilulla ja palvelu ei ollut laisinkaan henkilökohtaista. Kokemuksella väittäisin, että suomen Michèlin paikoista saa huomattavasti parempaa ja hienostuneempaa palvelua. Fine dining kokemuksessa ruuan lisäksi on ehdottoman tärkeää kokonaisuus joka muodostuu myös palvelusta ja ravintolan fiiliksestä. Pitkä miinus palveluntasosta, mutta iso plussa ruuasta ja siitä, että päästiin kurkkaamaan keittiöön ja tutustumaan keittiömestariin. Ruoka oli tähtiin nähden vielä ”kohtuuhintaista”, mutta viinit maksoikin sitten tuplasti sen minkä ruoka. Joten hieman muljahti silmät päässä kun lasku tuotiin pöytään. Mukava kokemus, mutta työttömälle reppureissaalle aiheutti hikikarpaloita otsalle :)

French Laundry
;)
 

Mukava pikku pysähdys, vähän viiniä ja luksusta. Taas jaksaa jatkaa hymyssä suin kohti uusia seikkailuja :D


Antin blogista muuten löytää taas tarkemman listan viinitiloista joilla käytiin, jos jotakuta kiinnostaa.