torstai 6. maaliskuuta 2014

Kuolemanlaaksosta San Franciscoon

Kurvailtiin Las Vegasista Kuolemanlaakson läpi San Franciscoon. Jälleen kerran päästiin ihailemaan häkellyttävän upeita maisemia. Pysähdyttiin Zabriskie Pointille, Badwaterin syvänteelle joka on 86 metriä merenpinnan alapuolella ja on Pohjois-Amerikan matalin kohta. Devils Golf course on kivikkoinen suolatasanko, josta sanotaan, että "ainoastaan paholainen voi pelata siellä golfia". Antti oli käynyt perheensä kanssa Kuolemanlaaksossa vuonna 1982 ja yritettiin käydä nappaamassa mahdollisimman monesta paikasta samanlaiset kuvat. Hauskaa oli huomata, ettei paikat juurikaan olleet muuttuneet kolmessakymmenessä vuodessa. Auringon laskiessa alettiin etsiä motellia, mutta Presidentin päivän vuoksi kaikki paikat olivat jo täynnä. Luultiin jo hetken ajan, että joudutaan nukkumaan autossa, mutta onneksi Lone Pine nimisestä kylästä löydettiin halpa motelli johon päästiin nukkumaan. Pimeässä ei nähty yhtään missä ollaan, mutta aamulla hämmästyttiin maisemaa. Oltiin lumihuippuisten vuorien ympäröimänä ja saimme nauttia henkeä salpaavista maisemista! Tarkoitus oli lähteä ajamaan Yosemiten kansallispuiston läpi, mutta onneksi katsottiin säätiedotus, sillä vuoristotiet olivat jään ja lumen peitossa. Eihän meillä autossa ollut lumiketjuja joten jouduttiin jättämään tuo upea luonnonpuisto väliin. Molempia kyllä harmitti aikalailla, mutta turvallisuus ennen kaikkea :) 

Zabriskie Point



Badwater
Antin iskä 1982 ja Antti 2014


Devil's Golf Course



Näissä maisemissa saatiin herätä Lone Pinen kylässä
Kun saavuttiin San Franciscoon, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jotenkin kaupunki tuntui heti kotoiselta. Oltiin varattu 5 yötä hotellista nimeltä San Remo joka sijaitsi lähellä satama-aluetta North Beachillä. Hotelli osoittautui aivan ihanaksi! Upeasti säilytetty 1900-luvun alussa rakennettu hotelli kapeine käytävineen ja ruusutappetteineen. Molemmat viihtyi loistavasti ja pienillä yksityiskohdilla hotellin henkilökunta muisti asukkaitaan. Hotellissa oli yhteiset wc ja suihkutilat, mutta kaikki toimi loistavasti ja yhteiset tilat pidettiin todella siisteinä. Päästiin rentoutumaan pitkästä aikaa, saatiin olla hetki paikoillaan eikä tavaroita tarvinnun roudata joka ilta uuteen paikkaan. Otettiin jopa yksi extra yö, kun henkilökunta meille sitä puoleen hintaan tarjosi. Muutenkin hotelli oli sijaintiin ja tasoon nähden hyvin edullinen, noin 70€/yö.

San Remo hotelli


No mitä muuta me sitten tehtiin kuin nautitiin meidän hotellista? No vaikka mitä! :) Käveltiin pitkin Fishermans Warfia, China Townia ja ihailtiin kaupungin rauhallista sykettä. Kauniita taloja, upeat kukkulaiset maisemat ja tuulinen meren läheisyys, tykkäsin! Hypättiin tottakai myös legendaaristen kaapelivaunujen kyytiin ja huristeltiin keskustasta satamaan (Hyde&Powell). Meikkis liikuttui melkein kyyneliin, kun siinä vaunussa istuessa maisemissa vilahtaa auringossa hohtava Golden Gate Bridge ja Alcatrazin vankila. Jotenkin niin täydellistä! Tällä reissulla kun on nähnyt niin paljon ja meidän tahti on ollut aika vauhdikas, niin joskus pelottaa, että pystyykö sitä kaikkea tietoa ja kokemuksia sisäistämään ja tallentamaan kovalevylle. Mutta tälläiset hetket muistuttaa, kuinka uskomaton meidän reissu on ja kuinka paljon sitä kaikkea sitten kuitenkin osaa arvostaa, ihan liikuttumiseen asti. Moni varmaan ajattelee, että me ollaan lungisti vaan lomailtu viimeiset 5 ½ kuukautta, mutta voin kertoa, että kyllä tää matkustaminen ihan työstä käy. Matkan aikana ollaan Koh Taoa ja Balia lukuunottamatta oltu pisin aika paikallaan San Franciscossa eli 5 päivää, muuten joka päivä ollaan matkustettu ja etsitty yöksi uusi yöpaikka. Päivät yleensä venyy pitkiksi ja matkanjohtajalla on usein tapana pitää tahti tiukkana, joten eipä ole kahvitaukoja ja yleensä lounaskin skipataan kiireessä. Silti en valita, olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta toteuttaa unelmia ja nähdä maailmaa :) Ja matkanjohtaja vie aina niin upeisiin paikkoihin, että kyllä mun kelpaa!

Fishermans Warf


China Town




San Francisco <3




Pier 9


Mukavat lenkkeily maisemat meikäläisellä ;)

Päänähtävyys San Franciscossa Golden Gaten lisäksi meille oli Alcatrazin vankila, joka sijaitsee kaupungin edustalla olevalla saarella. Vankilaan siirrettiin pahamaineisimmat ja hankalimmat vangit. Kierroksen audiovisuaalinen osuus on palkittu joskus parhaana äänitteenä ja oli kyllä täysin maineensa veroinen. Tuo englanninkielinen äänite oli tehty hyvin selkeäksi ja sen perässä oli helppo pysyä. Oli jännittävää kuulla vankien ja vanginvartijoiden omia kertomuksia ja varsinkin tarinat pakoyrityksistä olivat kiehtovia. Kovin moni vangeista ei edes yrittänyt pakoa ja ne ketkä uskalsivat sitä kokeilla, niin useimmiten nämä yritykset tyssäsivät heti alkuunsa tai viimeistään hukkumiskuolemaan. Kuitenkin kolme vankia pääsi karkaamaan koko vankilan historian aikana eikä heitä ole sen koomin nähty, ei elävänä eikä kuolleina. Huhu kertoo, että olisivat asuneet Meksikossa :) Alcatraz oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Liput kannattaa varata ajoissa, jotta pääsee varmasti käymään saarella. Lipun hinta oli 30$ ja siihen kuului lauttamatkojen lisäksi audio tour.

Acatrazin vankila
SF





D-Block, siellä pidettiin kaikista vaarallisimmat vangit


Tästä karkumatka alkoi...
...ja tänne se jatkui :)
Alcatrazin viimeiset vangit
Antti halusi myös käydä Star Wars näyttelyssä joka on kiertänyt ympäri Amerikkaa. Nyt näyttely oli viimeisiä päiviä auki San Josen The Tech Museum of Innovationissa. Sivistyksessäni oli galaksin mentävä aukko, sillä en ole nähnyt yhtäkään Star Wars elokuvaa. Mutta näyttely oli silti mielenkiintoinen ja oli hauska tutkiskella elokuvissa käytettyjä pienoismalleja aluksista . Ja ainakin Antti sai päiväksi mieleistänsä puuhaa :)





Yoda reppu :)

Kun vihdoin raaskimme lähteä jatkamaan matkaamme San Fransiscosta kohti Muir Woodsia, ajoimme vielä massiivisen Golden Gaten Bridgen läpi ja Marin Headlandsin näköalapaikoille joista on huikeat näkymät sillalle ja takana kimaltelevaan kaupunkiin. Aurinkoinen ilma helli meitä kun ajeltiin pitkin kauniita vuoristoteitä kohti pohjoista. Mieli oli muutenkin iloinen, sillä Leijonat olivat voittaneet Olympialaisissa pronssia! Ylpeänä sinivalkoista päälle ja tuulettelemaan :D

Golden Gate Bridge

Marin Headlands


Pronssi tuuletusta!!

 

Matkan varrella poikettiin Muir Woods National Monumentille. Muir Woods on kuuluisa valtavista punapuistaan ja olikin huikea kävellä näiden upeiden puiden keskellä. Vaikka ihmisiä oli todella paljon poluilla, oli silti kohtuu rauhallista ja oli ihana kuunnella metsän rauhaa ja välillä halailla puita...siis aivan oikein, me halailtiin puita :D Keuhkot ja mieli täynnä raikasta ilmaa oli aika jälleen jatkaa matkaa. Seuraavaksi meidän karavaanin löytää Pohjois-Californiasta, Sonomasta ja Napa Valleysta...Hmm, taitaa olla luvassa muutama viinitila ;)


Muir Woods
Minä ja puu
Peace...
...and love <3
:D


tiistai 18. helmikuuta 2014

Viva Las Vegas

Hypättiin legendaariseen Greyhound bussiin ja matkattiin kohti syntien kaupunkia. Oltiin luettu arvosteluja Greyhoundista ja meitä oltiin varoiteltu ties mistä narkkareista ja laitapuolen kulkijoista. Liput Los Angelesista Las Vegasiin maksoi vain 12$ per henkilö, joten oltiin valmiit vähän huonotasoisempaan kyytiin sillä rahalla. Mutta mikä meitä odottikaan? Hyvä palvelu, siisti bussi (jossa nopea wifi) ja narkkareista ei ollut tietoakaan :) Ollaan luettu tällä reissulla niin monta arvostelua hotelleista/hostelleista, matkantarjoajista ja turistikohteista ja ollaan aina ihmetelty mitä ja mistä ihmiset oikein valittaa!?

Greyhound kuljettaa


Viiden tunnin bussi matka meni joutuisasti ja kutkuttavin mielin saavuttiin Vegasiin. Oltiin varattu 4 yötä mistäs muustakaan hotellista kuin Hootersista...hahaa, kyllä Matkanjohtaja hoitaa :D Hotelli oli täysin rahanarvoinen, lähellä strippiä ja vähintäänkin hauska tarina jos ei muuta. Lähdettiin pienelle iltapäivä kävelylle ja käytiin tsekkaamassa paljon kehuttu Pinball Hall of Fame jossa on flippereitä 50-luvulta tähän päivään. Iso halli oli täynnä pelikoneita ja tohkeissamme niitä muutama tunti testailtiin :)



Tottakai Vegasissa täytyy käydä pelaamassa kasinoilla. Itse tyydyin sivusta seuraajan rooliin kun Antti nautti pelaamisesta. Taisi jäädä jopa hieman voitolle :) Voi että meitä nauratti kun meiltä kysyttiin paperit BlackJack-pöydässä ja jakaja tokaisi katsottuaan Antin 34v. papereita, että sen siitä saa kun liikkuu noin nuoren näköisen tytön kanssa...hihii :) Tunnelma kasinoilla on kyllä kuin suoraan leffoista. Voin vain kuvitella kuinka ajantajun voi hukata pelatessa, koska ympärivuorokauden kasinot on täynnä ihmisiä, tuntuu ettei tämä kaupunki nuku ikinä! Antti kuvaili mielestäni hyvin Las Vegasin meininkiä, aivan kuin olisi jättimäisellä ruotsinlaivalla :D Kierreltiin kaikki kuuluisimmat kasinot ja pääsin ihailemaan Bellagion suihkulähdettä joka oli valloittava. Laitan tähän videopätkää, harmi että musiikki ei kuulu siinä kunnolla :/ 

Aika upeeta vai mitä?


The Venetian

Forum ostoskeskus
Bellagion suihkulähde




Pelaamisen lisäksi Vegasissa täytyy ehdottomasti käydä katsomassa joku huikea show. Me ei oltu tietenkään varattu ajoissa mitään ja päädyttiin ostamaan liput Chris Angelin MagicJam näytökseen. Suuri pettymys oli, kun superstara Chris Angel tuli lavalle käsi kantositeessä ja kertoi, että on ollut olkapääleikkauksessa eikä pysty esiintymään. MITÄ??? Kyllä keitti sitten niin yli että kattilan kansikin meinas lentää, oltiin kuitenkin maksettu 100 dollarin liput ja odottettiin huikeaa showta. Chris lähinnä juonsi esityksen ja esitteli vierailevat tähdet joiden esitykset eivät olleet kovinkaan vakuuttavia. Muutama ohjelmanumero toimi ja päästiin hetkellisesti nauttimaan esityksestä. Ainut temppu minkä Chris Angel teki, niin hän nielaisi 5 partaterää ja veti ne takaisin yhtenä pötkönä...wöy! :/ Suuren suuri pettymys ja suuremman luokan rahastusta!

The Venetian kasinolla oli myös National Geographic 50 Greatest photos-valokuvanäyttely, jossa esiteltiin 50 koskettavinta kansikuvaa. Upeita otoksia, joitakin kuvia jäi vain haltioituneena tuijottamaan. Kuvia katsoessa tuntui, että näit menneisyyden ja tulevan sekä tunsit olevasi paikalla.

Ystävänpäivä sattui sopivasti perjantaille ja mikäs sen hauskempaa kuin viettää sitä Vegasin tyyliin...no ei käyty Drive-In kappelissa Elviksen puheilla :D Hauska vitsihän se olis ollu, mutta vakavalla asioilla on turha lähteä leikkimään. Alkuillasta käytiin kiertämässä Bodies-näyttely, jossa on esillä oikeita ihmisruumita ja niiden palasia! Aikamoinen näyttely oli, todella avartava. Ihmiskeho tuli kertaheitolla paljon tutummaksi kun näki konkreettisesti edessään avatun ihmisen. Ihmisen biologian koulukirjat on ihan roskaa tähän verrattuna. Näyttely käsitteli jokaisen ruumiinosan ja elimen ja teki loistavan läpileikkausken ihmiskehoon. Näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta käykää ihmeessä kurkkaamassa tämä video jos kiinnostaa nähdä enemmän. Tämän jälkeen suunnattiinkin Planet Hollywoodissa olevaan liharavintolaan, jossa tarjoilijat kantaa erilaisia lihoja ja kaloja pöytään ja saat valita niistä mieleisesi. Huh, kyllä taas tuli ahmittua. Lähdettiin siitä sitten vähän sulattelemaan ruokaa yökerhoon nimeltä Marquee at Cosmopolitan, johon kerrassaan käsittämättömän loistava matkanjohtaja oli hoitanut meidät listalle ja päästiin ilmaiseksi sisään. Vegasin tapaan yökerho oli aikamoinen ja vähäpukeiset naiset parveilivat jokapuolella. Innostuttiin oikein tanssimaan ja jalat rakoilla hipsittiin sitten takaisin hotellille. Olipa hauska ilta! :D

Valentines Day <3
Yökerhoa Vegasin tyyliin ;)
Meidän pääohjelmanumero Vegasissa oli reissu Grand Canyonille. Grand Canyon luokitellaan maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon joten pakkohan se oli kokea. Aamulla klo 06.30 matkamme alkoi kohti kanjonia, oltiin varattu valmis pakettimatka johon kuului bussimatkat, aamupala ja lounas, pysähdys Hoover Damilla sekä kansallispuisto maksu (hinta 135$). Neljän tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä ja pääsimme ihailemaan kanjonin komeutta. Kyllä luonnossa on joku mystinen voima joka vetää hiljaiseksi eikä voi muuta kuin ihailla. Kanjoni on noin 446 kilometriä pitkä, ja sen leveys vaihtelee kuudesta 29 kilometriin. Syvyys on enimmillään lähes kaksi kilometriä. Meillä oli n.3 tuntia aikaa kierellä kanjonilla ja ihailla tätä valtavaa luonnon taideteosta, jonka jälkeen bussi suuntasi takaisin kohti Vegasia. Kerrassaan hieno päivä!


Hoover Dam

Grand Canyon




Mitä jäbä duunaa??




Kyllä suomalaisen nyt lumiukko pitää rakentaa :D Herätti kyllä hilpeyttä muissa turisteissa!







Vegas oli mieletön paikka, harmitti jopa vähän lähteä taas jatkamaan matkaa. Olisi sitä voinut vielä muutaman illan kuljeskella valomeren keskellä :) Mutta jotta pystyimme aloittamaan meidän road tripin niin tarvitaanhan me auto. Oltiin varattu Avikselta pari vkoa sitten auto edullisesta kategoriasta, mutta vissiin Las Vegasissa autotkin on vähän tyylikkäämpiä niin saatiin sitten tälläinen vaatimaton neliveto maasturi samaan hintaan (oikeasti tämän auton hinta meidän aikavälille olis ollut 1000$ enemmän). 

Kyllä kelpaa kruisailla :D
Toinen vaihtoehto olisi ollut Dodge Challenger, uusi hieno urheiluauto, mutta eihän meidän rinkat olis siihen mahtunu :D Joten ajellaan nyt tällä seitsemän hengen autolla pitkin Amerikkaa, seuraava kohde Kuolemanlaakso ja San Fransisco... Kaasu pohjaan ja menoks!!