tiistai 18. helmikuuta 2014

Possutellen läpi USA:n

Antti halusi osallistua mun blogin kirjoittamiseen ja keksi sen mielestä kivan otsikon...Oma ehdotukseni on perus tylsä Los Angeles, joten mennään nyt tolla possu teemalla :)

Piiiiitkän lennon jälkeen olimme vihdoinkin perillä Ameriikoissa. Kauhujen lento Uuteen-Seelantiin oli jättänyt jälkensä meikäläiseen ja havaittavissa oli pientä lentopelkoa. Minä joka yleensä rakastan lentämistä, varsinkin nousua ja laskua, olin aivan köntsät housussa ja pienikin turbulenssi sai puristamaan käsinojia. Näpertelin vuoron perään jokaista onnenkaluani joita kannan mukanani ja toivoin turvallista matkaa :)

Fiilikset Los Angelesin kentällä oli hieman hämmentävät. Oltiin todella innoissamme siitä, että ollaan jenkeissä, mutta toisaalta oli haikea olo sen vuoksi, että edessä oli maailmanympärysmatkamme viimeinen etappi. Aika on kulunut niin käsittämättömän nopeasti, mutta silti tuntuu, että olisin elänyt monenkin vuoden edestä. Niin paljon ollaan koettu ja nähty :) Laukkuhihnalta napattiin rinkat selkään ja hypättiin bussiin. Bussilla matkattiin metrolle jolla päästiin meidän hotellin kulmille. 3+11 tuntisten lentojen jälkeen ja 1,5 tuntia kestäneen siirtymän jälkeen laahustettiin tyytyväisinä hotellihuoneeseemme. Ensimmäinen ilta meni täysin aikaerosta toipuen. Niin kuin jo edellisessä blogissa kerroin, säästettiin yksi vuorokausi matkustaessa Uudesta-Seelannista Jenkkeihin ja elettiin tosiaan torstai kahteen kertaan...oli vähän sellanen “Mikä maa, mikä valuutta” olo :D

Aamulla olikin hyvien yöunien jälkeen taas akut ladattu, oltiin valmiita meidän viiden päivän koitokseen Losissa ja suunnattiin ensimmäisenä kohti Walk of Famea eli kuuluista tähtikatua. Käveltiin pitkin Hollywood Boulevardia ja Sunset Boulevardia, yritin kovasti bongailla julkkiksia, mutta ei lykästänyt (no käveli Lauri Ylönen mua vastaan liikennevaloissa, lasketaanko se?). Innostuttiin vähän testamaan ruokia ja taidettiin syödä viidessä eri paikassa ennen illallista :D Pakko oli testata In'n Out hampurilaispaikka ja herkuteltiin kunnon rasvankäryisillä grilliburgereilla. Päivän parhaaksi paikaksi osoittautui Fat Sal Deli, jossa saa täytettyjä patonkeja, hodareita, hampurilaisia ja paljon muuta. Otettiin testiin Fat Texas BBQ sämpylä, jossa välissä oli lihapastramia, pekonia, sipulirenkaita, mozzarellatikkuja, kanatikkuja, ranskalaisia, kahta eri juustoa ja tietenkin kunnon barbequekastiketta. Ai jumanauta kun oli hyvää, ihan törkee leipä! ”Jälkkäriksi” oli pakko vielä maistaa Bacon and Cheeseburger fries. Tässä jumalaisessa annoksessa ranskalaisten päälle oli pilkottu juusto-pekonihampurilaista ja annoksen viimeisteli Ranch-kastike. Antti taisi välissä vetää vielä chilihodarinkin :) Onneksi oltiin kävellen liikenteessä niin saatiin samalla vähän hyötyliikuntaa, tuli sitä käveltyä 15km pitkin Hollywoodin katuja. 


Bacon and Cheeseburger fries :)
Pikku levon jälkeen suunnattiin vielä ilta drinksuille legendaarisen Tiki-Ti baariin, joka on perustettu 1961. Tällä hetkellä isä (perustajan poika) ja pojat pyörittävät bisnestä ja drinkkien reseptit ovat varjeltu salaisuus, senpä takia ketään ulkopuoleista ei palkata töihin. Antti tilasi drinkin nimeltä Blood and Sand ja baarimikon siinä hetken aikaa sekoiteltuaan eri juomia lasiin, nosti hän tiskin alta esiin paristoilla kulkevan härän. Härän hän laittoi kävelemään baaritiskin toisestä päästä toiseen päähän, huutaen samalla "Toro Toro Olé" ja kaataen koko sen ajan tequilaa lasiin kunnes härkä köpötteli tiskin toiseen päähän. Vitsit mitä viihdettä!



Ihan kaikkialle täällä jenkeissä ei jaksa kävellä, niinpä päätettiin vuokrata auto päiväksi. Aloitettiin aamu Santa Monican rannalta, käytiin köpöttelemässä legendaarisella laiturilla maailmanpyörän pyöriessä taustalla. Käytiin myös huvittelemassa pelihallissa, jossa tietenkin täytyi vähän nöyryyttää Andya (Antti kutsuu itseään täällä Andyksi :D!!). Meikkiksen voitto koriksessa nyt oli itsestäänselvyys, mutta ylivoimainen pieksentä Mortal Kombat 3:ssa pisti pojan suun vähän mutruun...oli kuulemma ohjaimet rikki!! :D Nauttitiin lounas värikkäällä Venice Beachin rantakadulla ja ihmeteltiin elokuvissakin paljon nähdyn rantakadun vilinää. Jos jonkinmoista katusoittajaa ja esiintyjää viihdytti meidän iltapäivää. Pikainen kurvaus vielä julkkisten suosimalle Rodeo Drivelle ja sitäkin pikaisempi shoppailukierros, ei ihan työttömän reppureissaajan lompakko riittäny niille kulmille :) Päivä hurahti yhdessä hujauksessa ohitse ja oli aika palauttaa auto. Olishan sitä voinut ajella vaikka pidempäänkin pitkin Losin katuja.

Santa Monica


Venice Beach



Bugatti Veyron Rodeo Drivellä parkissa, siinä oli äijillä kuolaamista!
 
Sunnuntaina oli tehtävä matkaa jälleen kävellen ja matkanjohtaja ilmoittikin päivän lenkin suuntautuvan Mullohandrivelle, johon meidän hotellilta oli reilu 8km. Ei muuta kun lenkkarin nauhat rusetille ja töppöstä toisen eteen. Jotta päästiin ihailemaan mahtavaa Hollywood kylttiä näköalapaikalta, piti meidän kävellä 1,5km pitkä kiemurteleva ylämäki, huh kun soijaa pukkas, mutta olihan se vaivan arvoista kun silmien eteen avautui maisema Los Angelesista ja päästiin ihmettelmään kuuluisaa kylttiä. Tiesittekö, että alkuperäisessä kyltissä joka pystytettiin 1923 luki Hollywoodland? Mielettömiä luksustaloja oli kadunvarret ja vuorenrinteet täynnä ja uteliaana mietiskelin keitäköhän julkimoita niissäkin asuu. Palkittiin patikoinnin jälkeen itsemme Hollywood Boulevardin Vegas Seafood buffalla ja järkyttävällä sushi övereillä, sen jälkeen olikin hieno kantaa mahaansa kotiin 7 kilsan verran :)

Los Angeles skyline

 
Sokerina pohjalla meillä oli maanantaille ohjelmassa päivä Universal Studioilla. Molemmat oltiin aivan täpinöissämme, oli sellainen samanlainen fiilis kun koulut loppuu ja pääsee ensimmäistä kertaa kesässä Särkänniemeen, u know, hattaranmaku suussa ja pää sekaisin vuoristoradoista :D Matkanjohtaja kun on tunnettu pitkästä pinnastaan ja maltillisesta odottamisen kyvystään, niin päätettiin ostaa First in Line liput joilla pääsee jonon ohitse laitteisiin ja näytöksiin paremmat paikat. Lipun hinta oli 139$ ja ainakin iltapäivän ruuhkissa se maksoi kyllä itsensä takaisin kun jonotus olisi muuten kestänyt 30min per laite. Ainut miinus lipussa oli se, että edun pystyi käyttämään vain kerran per laite, mutta kohteita oli niin paljon ettei me ainakaan oltais ehditty käymään uudestaan missään. Huom. seuraava tekstin pätkä sisältää juonipaljastuksia, joten jos olet aikeissa lähiaikoina poiketa Universal Studioilla niin skippaa loppukappale :) Päivä aloitettin kevyesti ottammalla ns. löysät pois Horror Housessa, jossa näyttelijät jahtaa sua kapeilla käytävillä pukeutuneena muumioiksi, murhaajiksi ja ties miksi pelottaviksi hahmoiksi (ihan kaikkia en nähny, kun oli silmät kiinni). Mä olin aivan köntsät housuissa ja kiljuin ääneni käheeksi. Luulin, että saan sydänkohtauksen kun suihkuverhon takaa joku hyppäsi puukon kanssa aivan iholle! Olin aivan vetelänä kun kävelin ulos talosta ja huokaisin helpotuksesta, mutta eikös porttien takaa hyökännyt vielä yksi örkki ja viihdytiin kiljuntahyppelylläni koko kadun täydeltä ihmisiä :D Ehdoton huippukohde oli Transformes 3D ”vuoristorata”. Molempien mielestä ihan huikea kokemus! Mun sydämmen kestävyyttä testattiin huolella vielä The Mummy laitteessa, jossa vaunu ampaisi täysiä kohti pimeyttä (Antti väitti, että oli siellä jotain valojakin vilkkunu, mutta mulla oli varmaan taas silmät kiinni kun en nähny mitään) ja pyöritti meitä ylös, alas ja ympäri . Kuvan ilmeet kertoo ehkä ahdistuksen tasosta! Universal Studiot oli meidän mielestä ehdottomasti rahanarvoinen juttu ja tekemistä riitti aikuisillekkin koko päiväksi. Loistava kohde kaiken ikäisille ja täytyy kyllä antaa pisteet vielä puiston toimivuudelle, jonot oli kaikkialla kohtuulliset, vessoja ei ikinä tarvinnut etsiä ja hintataso ruokapaikoissa yllättävän edullinen. Eli täydet pisteet meiltä! 

Universal Studion katuja


Käytiin lounaalla Kiviset ja Soraset tyyliin :)
Ehdoton suosikki!

Antti fanikuvassa. Ei ollu mikään patsas vaan näyttelijä oli ton hökötyksen sisällä, todella hieno juttu!
Ja meikkiksen suosikki :)
Mites nää meidän ilmeet? Kumpaa pelottaa enemmän? :D

Verestin muistoja mun lemppari karkeilla, Peppermint Patty nam!





City walk


Aika Losissa kului silmän räpäyksessä kun oli niin paljon mukavaa tekemistä. Seuraavana ohjelmassa meillä onkin LAS VEGAS, casinolla pelaamista ja ystävänpäivän juhlintaa :D

tiistai 4. helmikuuta 2014

New Zealand Part 3 (Lake Tekapo, Mt Cook & viinitiloja)

Australiaan verratuna Uudessa-Seelanissa etäisyydet ovat kohtuullisia ja päivässä ehtii näkemään paljon. Timarusta suunnattiin LakeTekapolle, jonka maisemat ovat häkellyttävät. Se on yhdistelmä kirkkaan turkoosia vettä ja lumihuippuisia vuoria. Lake Tekapolla on myös observatorio, jonka sanotaan olevan yksi maailman parhoista paikoista nähdä kirkas tähtitaivas. Vakaat sääolosuhteet, runsas auringonvalo ja matala tuulenvoimakkuus takaavat kirkkaan yötaivaan. Valitettavasti seuraavan yön ryhmä oli jo täynnä, joten ei päästy kokemaan tätä ihmeellisyyttä. Käytiin kuitenkin kurkkaamassa vuoren huipulle jossa observatorio sijaitsee. Saatiin pikainen kierros San Fransiscolaiselta Johnilta ja päästiin kurkkaamaan yhteen tutkimushuoneeseen jossa oli valtava kamera, jolla kartoitetaan tähtitaivasta. Hän kertoi, että täydellisen tähtikartan tekemiseen tarvittiin 7000 lasilevyllistä kuvia tähdistä. Aikamoista :) Saatiin tutustumiskierros ilmaiseksi, koska oltiin suomalaisia. John luuli meitä ensiksi aksentin perusteella Chigacolaisiksi, heh! Kaukoputkella kurkattiin vuoristoon ja pongattiin Mt Cookin huippu, joten mars autoon ja kohti Uuden-Seelannin korkein vuorta.

Lake Tekapo


Observatorio

Mt Cookin luminen huippu siinsi edessämme kun ajettiin mutkittelevaa tietä kohti Aoraki Mt Cookin kylää. Kylää ympäröi 140 vuorenhuippua, jotka ovat yli 2000 metriä korkeita. Itse Mt Cookilla korkeutta on 3724 metriä ja on todellakin Uuden-Seelannin korkein huippu. Tämä luonnonpuisto kattaa 70 000 hehtaaria uskomattomia vuoristomaisemia ja voit patikoida pitkin joen reunoja tai ottaa helikopterilennon vuoriston ylle. Tällä kertaa jätettiin kopterillennot muille, vaikka hieman olisi houkuttanut lentää vuoriston toiselle puolelle ja laskeutua Franz Josefin jäätikölle joka jää meiltä valitettavatsi näkemättä ajan puutteen vuoksi :/ Sen sijaan nautitittiin iltapäivä kahvit ja teet upeissa vuoristomaisemissa, ei huono sekään :)


Mites toi  veden turkoosin sävy?


Iltapäivä kaffeet Mt Cookin juurella
 
Vuoristomaisemat vaihtuivat viinitiloihin ja jälleen kerran oltiin viininmaistelu kierroksella. Cromwell kasvattaa alle 3% Uuden-Seelannin rypäleistä ja on tunnettu loistavasta Pinot Noir punaviinistään. Piti käydä ihan muutamassa paikassa, mutta kuinkas kävikään? Kymmenen viinitilaa tuli koluttua :D Meillä kävi tuuri, sillä Cromwellissä oli juurikin alkanut kansainvälinen Pinot Noir -konferenssi ja pääsimme maistelemaan hieman harvinaisempia viinejä, jotka yleensä eivät ole maistelulistalla. Päivä kului mukavasti kuskaten Anttia tilalta toiselle ja seuraten huvittuneena sivistyneen humalan kehittymistä, huh :)


Jöröttäjä



Takaisin Queenstowniin ja ennen kuin palautettiin auto takaisin omistajalleen, tehtiin päivän retki Glenorchyyn. Upeisiin ja tarunomaisiin Taru Sormusten Herra ja Hobbitti -maisemiin. Tehtiin kolmen tunnin patikka retki vanhalle kultakaivokselle. Matka huipulle oli tietenkin pelkkää jyrkkää ylämäkeä ja matka ylös kesti tunnin, voihan pakara parat! Upeat maisemat kuitenkin avautuivat vuoren huipulta ja paluumatka olikin sitten pelkkää alamakeä jonka osittain juoksin hurmoksissani :) Paluumatkalla ihmettelin miksi hiekkatie meidän edessä pöllyää niin kamalasti, no lampaitahan sieltä juoksi meitä vastaan ja tukki kapean hiekkatien. Siinä hölmistyneinä ihmeteltiin kun tuhatpäinen lammaslauma tuojottaa meitä :D Onneksi joukosta löytyi edes yksi fiksu lammas joka ohjasi koko joukon ojan kautta meidän auton ohi ja päästiin jatkamaan matkaa!

Glenorchy


Moro!


Patikointi vanhalle kultakaivokselle



Meikäläisestä näkyi vain takavalot ;)


Tämän verran lampaita näkyy auton takana ja saman verran oli edessä :D
Viimeiset päivät Uudessa-Seelannissa vietettiin rauhakseen ja valmistauduttiin tulevaan koitokseen Jenkeissä. Pientä ohjelmaa kuitenkin järjestettiin ja suunnattiin gondolihisseillä läheisen vuoren huipulle jossa meillä oli luvassa alamäkiajoa Skyline Lugessa. Olin aluksi hieman skeptinen Antin ideasta, mutta tottakai meikkis on aina mukana kuin peräpukama mitä tahansa tehdäänkin :) Joten ei muuta kuin kypärät päähän ja kärryyn istumaan. Aluksi ajattelin, että laskettelen hissunkissun rinnettä alas, mutta mitäs sitä jääratarallin mestarin tyttärenä muutakaan osaa kuin painaa täysillä ilman turhia jarrutuksia. Antti kirosi kun painoin kurvissa ohi ja tukka hulmuten huristin voittajana maaliin (Tätä osuutta et löydä Antin blogista!). Aivan mahtavaa hupia ja ihan tohkeissamme ajettiin meidän viisi ajoa. Antti painoi pari kinukkiakin kumoon kurvissa, kun tuhnuttelivat edessä ;) Saatiin siis todellakin rahoillemme vastinetta, sillä 50NZD eli noin 30€:a gondolihissistä ja viidestä ajosta oli kyllä erittäin kohtuullinen. Pelkästään hissiliput olisi maksanut 27NZD:tä.

Maisemat vuoren huipulta Queenstowniin
Ollaanko innokkaita vai superinnokkaita?? :D
Hisseillä starttiviivalle...
...ja rinnettä alas!

Kyllä, ykkösenä maaliin!!


Mahtui meidän ohjelmaan vielä Super Bowl kisastudio, joka oli itseassa meikäläisen ensimmäinen kerta kun kyseistä tapahtumaa seuraan. Klo 11.30 varaamaan paikkoja paikalliseen sporttibaariin ja Antti iskee käteen litran tuopin siideriä, jaahas! Loistava tunnelma oli, vaikka peli olikin selvä jo ensimmäisen erän jälkeen. Pelin jälkeen syömään vielä kaupungin parhaat burgerit Fergburgeriin. Paikkaan on aina ihan järkkyttävät jonot, mutta kyllä on sitten maar hyvät burgerit! 

Super Bowl
FERGBURGER!! NAMIII :D
Viimeiset päivät Queenstownissa ollaan varailtua majoituksia ja suunniteltu Jenkkien aikataulua, alkaa suunnitelmat vaikuttamaan aika pirun hyvältä ja luulen, että tullaan tekeen taas aikamoisia juttuja ;) Mikäs sen parempi lopetus meidän maailmaympärysmatkalle kuin road trip läpi Jenkkilän, jauzaa cheddarkermaa!! :D Ja hassua on se, että kun me lähdetään lentämään täältä torstaina klo 14.30 niin ollaan perillä samaisena päivä klo 10.30 paikallista aikaa, aikamoista!

Matkalaiset kiittää, kuittaa ja kumartaa syvään... Upea ja hurmaava Uusi-Seelanti <3