tiistai 4. helmikuuta 2014

New Zealand Part 1 (Queenstown ja Milford Sound)

Kia Ora eli tervehdys Uudesta-Seelannista!

Matka Uuteen-Seelantiin sai heti alkuunsa jännittäviä juonenkäänteitä. Sydneyn lentokentällä lentoyhtiön virkailija ilmoitti meille, että meidän tulee ilmoittaa lennonnumero jolla aiomme poistua Uudesta-Seelannista. No eihän meillä mitään lentoa ollut varattuna, kun ei meillä ollut aavistustakaan kuinka kauan maassa aiomme olla. Toki olimme tietoisia kyseisestä säännöstä, mutta sama juttu on Afrikassa, Thaimaassa ja Australiassa, mutta kukaan ei koskaan ollut kysynyt muuta kuin koska lähdette ja minne. Mitään ei ole ikinä tarvinnut todistaa. No siinä pienen puuskuttelun jälkeen ostettiin äkkiä lennot Losiin ja päästiin tsekkaan itsemme sisään koneeseen. Huh! Hypättiin hieman hämmentyneenä koneeseen, koska emme juurikaan olleet suunnitelleet mitä tehdään maassa ja kun lennot tuli ostettua kiireessä jo kahden vkon päähän, niin pienoinen stressihän siinä iski kun käsikirjoitus oli hukassa. Oloa ei helpottanut yhtään sekään, että loppulento oli kauhein lentomatka jolla ollaan ikinä oltu. Perusturbulenssikin ottaa jo meikäläistä mahan pohjasta, mutta nyt kone heittelehti, tärisi ja menetti korkeuttaan nopeasti aina hetkellisesti. Kädet hikoili kun puristin toisella kädellä käsinojasta ja toisella Antin (yhtä hikistä) kättä. Ei ollut sitten lainkaan mukavaa! Olo oli vähintäänkin helpottunut kun renkaat koskivat kiitorataa. Huojentuneina marsimme Queenstownin kentälle, jossa meitä odottikin sitten uusi show. Meidän maahantulokortit tarkistettiin ja meidät kuulusteltiin normaaliin tapaan (onko hedelmiä, maitotuotteita, siemeniä...), mutta kysyttiin myös, onko meillä mukana vaelluskenkiä. Antilla kyllä ja itselläni ilmoitin olevan tavalliset juoksukengät. Myös meidän pussillinen karkkia merkittiin paperille vaikka täysin laillisia ovatkin. Nooh, meidät ohjattiin Bio Check linjastoon, jossa Antin kengät puhdistettiin mahdollisista mikrobeista, mutta mun juoksukenkiä ei kuulemma tarvinnut puhdistaa. Siis hä, ihan samoissa paikoissa ollaan niillä tepusteltu?? Tavarat kasaan ja seuraavalle tarkastuspisteelle ja tavarat läpivalaisuun (tähän mennessä meidän tavarat oli jo kahteen kertaan läpivalaistu). Ja sitten pitikin täydestä repusta kaivaa se hemmetin karkkipussi, jota sitten virkailijan toimesta heiluteltiin ja tutkittiin. Kivempi homma oli taas pakata tavarat laukkuun jotka tullimies oli tonkinut pöydälle. Voi kettu, että meinas sipuli kuoriutua! Kaikki tämä tapahtui klo 05.30 ja klo 10.30 välillä, edellisillan viinihuurut vielä aivoissa...Tervetuloa Uuteen-Seelantiin!! :D

Mieli kirkastui välittömästi kun upeat vuoristomaisemat avautuivat silmiemme edessä, edelliset viisi tuntia oli historiaa ja innoissamme matkattiin kohti meidän hostellia. Oltiin varattu kaksi yötä Pinewood nimisestä hostellista, joka oli oikein viihtyisä paikka. Siistit, toimivat paikat ja sopiva etäisyys keskustan palveluihin. Queenstownin keskusta oli oikein viehättävä ja tepsuteltiin tovi pitkin pieniä katuja ja rantaa pitkin. Ilma tuntui Australian kuumuuden jälkeen jäätävältä vaikka asteita oli kuitenkin 15c°, kaipasin untuvatakkia päälleni :) Muutama päivä Queenstownissa kului matkaa suunnitellen ja ruuasta nauttien. Ihmeteltiin valtavaa jonoa pienen ravintolan edessä, josta ihmiset tulee ulos paperipussien kanssa. Paikka osoittautui hampurilaistaivaaksi nimeltä Fergburger! Ihan älyttömiä hampurilaisia ja parhaat sipurenkaat jotka olen ikinä syönyt. Ehdottomasti käymisen arvoinen jos tykkää hyvästä ruuasta ja varsinkin burgereista!

Ensipuraisu Uuden-Seelannin maisemiin
Queenstownin satamasta
Queenstownista me vuokrattiin auto viikoksi ja otettiin suunta kohti länttä ja Milford Soundia. Ajomatka sinne oli vajaat 300km, mutta aikaa kului n.5 tuntia. Tie oli mutkittelevaa ja otti aikansa, että päästiin perille. Meidän piti myös ajaa vuoren läpi kulkevasta tunnelista joka oli 1200 metriä pitkä. Ahtaanpaikankammoisena syke nousi ja kädet hikoili kun ajettiin keskellä vuorta, mutta onneksi pian näkyi jo valoa tunnelin päässä ja pääsin huokaisemaan helpotuksesta :) Oltiin varattu Milford Soundista risteilypaketti, johon kuului risteilyn lisäksi majoitus, aamupala ja lounas. Hintaa paketille tuli 169 dollaria per tyyppi ja mielestämme todella edullinen siihen nähden mitä kaikkea sillä saatiin. Meidän huone oli tosi viihtyisä ja hostelli sijaitsi aivan joen rannalla. Yöllä oli aivan järkyttävä myrsky, en ole ikinä kokenut niin voimakasta tuulta. Välillä tuntui, että koko mökki lähtee ilmaan ja kun uskaltauduin kurkkaamaan ikkunasta, niin kaikki puskat ja puut olivat vaakatasossa tuulen voimasta. Olin aivan varma, että meidän aamun risteily tultaisin perumaan. Onneksi myrsky laantui hieman ja sain unen päästä kiinni aamuyöstä. Aamulla oli vielä hieman sateista, mutta ei muuta kuin lämpimästi päälle ja satamaan. Risteily oli kerrassaan upea, maisemat hivelivat silmiä ja yön aikana satanut vesi valui kauniina putouksina pitkin jylhiä vuorten reunoja. Niin kaunista! Risteilyn aikana nähtiin hylkeitä, yksinäinen pingviini ja kaksi pullonokka delfiiniä jotka hyppivät meidän veneen edessä. Meikkis oli ihan tohkeissaan ja kurkottelin kaiteen yli kuin lapsi nähdäkseni delfiinit paremmin :) Risteilyyn kuului myös vierailu Discovery Centre -keskukseen, missä pääsi tutustumaan koko vuoristoalueen muodostumiseen sekä kymmenen metriä merenpinnan alapuolella olevaan tilaan ihailemaan vuonon vedenalaista elämää. Siellä nähtiin harvinaista mustaa korallia, joka itseasiassa on ihan vitivalkoista. Paluumatkalla ilma alkoi hieman kirkastua ja vuorten huiput paljastuivat usvan keskeltä. Tunsin taas itseni niin onnekkaaksi. Tällä reissulla on kyllä tullut nähnyt niin monta erilaista paikkaa, että välillä oikein naurattaa ja tekee mieli nipistää itseään :D

Meidän botski



Vene kurvasi vesiputouksen alle ja miehistö kävi täyttämässä meille lasilliset raikasta vettä. Niin puhdasta ja raikasta!

'






Hylkeet päiväunilla :)

Vesiputouksen alla olevasta veneestä näkee hyvin vuoriston massiivisuuden
Pullonokkadelfiini!!

Maisemia ajomatkan varrelta

Jännittävä tunneli!

Maisemaa hostellin "takapihalta"


Olipa siinä aikamoinen kuvapläjäys, mutta oli niin paljon upeita maisemia etten osannut oikein valkata :) Seikkailut Uudessa-Seelannissa jatkuu, palataan pian!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Sydney

Nyyh...Jouduttiin luopumaan meidän niin ihanasta hippipakusta, ihan meinas itku päästä molemmilta kun se vuokraamon parkkikselle jätettiin :( Hyvin se meitä palveli, kuljetti turvallisesti ympäri maata (lähes 7000 kilometriä) ja jakoi meidän kanssa upeita kokemuksia! Kiitos Hippie Camper, olet ikuisesti sydämessäni <3


Pitäsköhän vaihtaa pösö tälläseen??

Sydneyssä meillä oli keskustan tuntumassa hostelli nimeltä ElephantBackpackers. Toimiva paikka hyvällä sijainnilla, mutta jengi oli nuorta ja villiä. Onneksi en ole enää kaksikymppinen, vaan kannan mukanani jo kokemusta ja viisautta :D Ja asioita osaa arvostaa nyt enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, eikä pidä asioita itsestäänselvänä sekä osaan olla kiitollinen.

Sydneyssä meillä oli valitettavasti vain kolme päivää aikaa, joten päätettiin olla tehokkaita ja kiertää kaikki perusnähtävyydet rivakkaan tahtiin. Mm. Sydneyn oopperatalo, Harbour Bridge, Bondi Beach ja Darling Harbour tepusteltiin läpi puolessatoista päivässä. Joten muutama kilometri tuli taas lisää lenkkareihin :)


Harbour Bridge




Oopperatalolla
Bondi Beach
Heh :D
Darling Harbour
Illalla treffattiin ihana Gabriela, johon oltiin tutustuttu meidän Afrikan reissulla. Oli mahtavaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia, sillä meille kaikille oli tapahtunut niin paljon sitten viime näkemän. Gaby oli jäänyt vielä Afrikkaan tekemään hyväntekeväisyystyötä gepardien suojelupuistossa ja upeita tarinoita saatiin kuulla. Illastettiin oikein ihanassa ravintolassa nimeltä Winery ja tottakai nautittiin laseittain hyvää viiniä. Aika kului niin nopeasti, että huomattiin yhtäkkiä kellon olevan kaksi yöllä ja Gaby oli menossa aamulla töihin, hupsii :) Väsyneinä, mutta niin onnellisina painettiin päämme tyynyyn.



Varattiin viimeisen illan kunniaksi liput oopperatalon burleski-/komedianäytökseen La Soiree ja voi pojat kun oli hauska esitys! Nauraa hörötettiin molemmat :D Istahdettiin myös nauttimaan upeista maisemista ja tietenkin jälleen kerran hyvästä viinistä Opera Barin terasilla. Vietettiin oikein mainio ja ikimuistoinen ilta ja se kruunasi täydellisesti meidän ajan Australiassa. Aamulla klo 04.00 olikin rapsakka herätys ja mars lentokentälle. Tunnelmat oli hieman haikeat, koska molemmat meistä olisi viihtynyt Ausseissa pidempääkin. Mutta matkan on jatkuttava, että joskus kotiinkin päästään :)


Sydneyn ooperatalo


Harbour Bridge
La Soiree alkamassa

Kiitos Australia, teit reissustamme ikimuistoisen <3 We will be back!!

Hunter Valley

Wine! How classy people get wasted :)

No siis juuri näin ja hippipaku on jälleen kiertelemässä viinitiloilla. Kun saavuttiin Hunter Valleyhin, niin oli meikäläisen maisteluvuoro ja mies kuskina, ei paha jako. Täällä viinibravuurit ovat Semmillon ja Shiraz ja kyllähän ne maistui. Varsinkin shiraz on yllättänyt meidät täällä positiivisesti, koska esimerkiksi Coonawarrassa ja Adelaide Hillseillä tuo kyseinen rypäle oli maultaan melko kuiva ja paperinen. Näin se maaperä ja ilmasto vaan vaikuttaa :) Muutamaan juustokauppaan eksyin jälleen kerran ja nappasin mukaani niin ihanan cheddarjuuston jossa jälkimaku on täysin sama kuin juustonaksuja syödessä! Joka ilta popsittiin juustoja meidän pakun takaluukussa ja katseltiin läppäriltä Nashvilleä, ollaan rajusti koukussa kyseiseen sarjaan :)



Päästiin maistelemaan vastapoimittuja Chardonay rypäleitä




Maisemat Hunter Valleyssä oli kauniit, mutta yleinen fiilis viinitiloilla ei kyllä yltänyt aikaisempien paikkojen tasolle. Johtuuko suurkaupungin läheisyydestä vai mistä, mutta vähän kylmäksi jätti. Ja useissa paikoissa maistelu myös maksoi, joten sekin oli vähän miinusta. Parissa paikassa kuitenkin saatiin kuulla jälleen kerran upeita tarinoita tiloilta ja niiden historiasta ja päästiin maistamaan vastapoimittuja rypäleitä juuri ennen kuin niistä ruvettiin valmistamaan viiniä. Hauskaa oli nähdä ja kuulla viinin valmistusprosessista.



















Herran jumala, mikä ötökkä!! Ihan oksan näkoinen :D

Kolmen päivän saldo Hunter Valleystä oli 33 viinitilaa ja 350 lasia viiniä :D Antin blogista löydätte tarkan listan paikoista ja hieman muistiinpanoja. Lämpöä oli päivittäin lähemmäs 40˚C, joten hiki valui ja hippipakussa oli kuumat paikat. Onneksi yöt oli kohtuu viileitä, niin saatiin nukuttua ilman lämpöhalvausta.

And we are off to Sydney, vähiin käy ennen kuin aika Ausseissa loppuu...en halua lähteä, vielä yksi kuukausi jookos!!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Auringon alla...aina??

Rupesin tässä tuumimaan, että miltäkö tuntuisi asua ympäri vuoden auringon alla? No ainakin hikiseltä jos ei muuta! :D Mieleeni alkoi tupsahdella mielikuvia koto Suomesta...punaiset poskenpäät raikkaassa syksy ilmassa ja luonnon värikirjo, villasukat ja flanellipyjama saunan jälkeen, kynttilät ja takkatulen lämpö keskellä syksyn viimoja. Ensilumi. Reisiä hapottavat hiihtolenkit, lumipaakut koiran tassuissa ja lenkit järven jäällä kun ensimmäiset kevätauringon säteet pilkahtelee pitkän talven jälkeen. Kevään tuoksu ja kevään ensimmäiset pyörälenkit. Maistuiskohan se kesän ensimmäinen kylmä siiderikään niin hyvältä kuin pitkän talven jälkeen? 


Syksy <3
Punaiset poskenpäät
Ja lumiset tassut <3
Kevät aurinko ja lenkit järvenjäällä

Kevään ensimmäinen pyörälenkki
Kesä ja kärpäset

Joten tässä pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että mulle kelpaa mainiosti neljä vuodenaikaa ja kyllä me kotio täältä maailmalta tullaan :D