lauantai 11. tammikuuta 2014

Australia ja The Great Ocean Road

Oltiin niin kovin innoissamme kun saavuttiin vihdoin Australiaan ja tuttuun, turvalliseen länsimaalaisuuteen. Oltiin varattu Melbournen lentokentän läheltä hotelli, josta näppärästi päästiin aamulla kävellen hakemaan meidän hippipaku. Onnellisen verkkaisin askelin ja into piukassa töpsöteltiin hakemaan auto ja voi että sitä vapauden tunnetta kun vihdoinkin oli auto alla. Tieto siitä, että voidaan ajaa ihan minne huvittaa, koska huvittaa ja pysähtyä just sinne minne halutaan, oli huikeeta! Meidän autohan oli tietenkin halvin mitä löydettiin ja onhan se nyt vähän vitsi, mutta hyvin se pelittää :)


Ensimmäiset hetket auton ratissa :)
Iloinen auton "omistaja"
Vietettiin mukava ilta Melbournessa suomalaisten kavereiden kanssa, jotka ovat työviisumilla maassa 6kk. Oli ihana vaihtaa kuulumisia ja olla vaan tuttujen ihmisten kanssa joille ei tarvitse esitellä itseään, voi olla täysin oma itsensä ja keskustella omalla äidinkielellään. Sanna ja Antti vei meidät upealle kattoterasille keskelle kaupungin pilvenpiirtäjiä, siellä soi rento musiikki ja baarista sai maittavia burgeita ja ihanaa omppusiideriä. Paikallisia oluitakin tuli maistettua ja nam, olihan ne hyviä! Meidän oli tarkoitus lähteä ajamaan vielä illalla kohti Great Ocean Roadia, mutta aika kului kun siivillä hyvässä seurassa ja päätimme yöpyä Melbournessa. 

Hyvässä seurassa!


Melböörne
Aamulla päästiin vielä mukavasti Sannan ja Antin luokse käymään lämpimässä suihkussa, siitä olikin sitten upeaa suihkunraikkaina aloittaa meidän virallinen road trip-osuus. Paku käyntiin ja navigaattoriin koodit kohti rannikkoa. Hymyt korvissa ajeltiin ja ennen kuin huomattiinkaan, alkoi maisemat hivellä silmiä. Upea tumman turkoosi meri vaahtopäineen, jylhät kalliot ja mutkitteleva tie. The Great Ocean Road oli todellakin lunastanut odotukset! Mikäs siinä ajelessa kauniina aurinkoisena päivänä ja pysähdellä nappaamaan kuvia. Sen verran oli kuitenkin kylmä, ettei mereen uskallettu uimaan. Kahdessa päivässä ajeltiin tämä osuus, aika rauhakseen edettiin kun ei ollut kiire mihinkään. Erittäin jeppisjee paikka ja mukava startti meidän Australian osuudelle :)

Tässä vähän tunnelmia tien päältä :)




















Koala-karhuja puussa :)


Aamupuurot napaan :)





















Port Fairy





 
Matkamme jatkuu kohti kauan odotettuja viinitiloja!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Indonesia

Jeppistä jee ja terkut Balilta, tultiin tänne viettämään leppoista joulua. Balilla ihmiset on niin vallan ihania ja ystävällisiä, ruoka (taas jälleen kerran) mahtavaa, mutta pieni miinus lähtee monsuunikaudelle :) Herra Matkanjohtaja mulle kovasti yritti sanoa, että sadekausi on käynnissä, mutta minä perus positiivarina välttämättä halusin tulla Balille. Ja arvatkaa vain kuinka paljon olen saanutkaan tästä kuulla! Vettä on satanut paljon, siis todella paljon. Ollaan ihmetelty, että mistä herran jumala sitä vettä riittääkin niin paljon. Kolme aurinkoista päivää on ollut kahdessa viikossa, niistä yhden makasin kipeänä sängyssä. Että ihan putkeen on menny! Hyvään hotelliin onneksi panostettiin näin joulun kunniaksi ja mikäs täällä mukavassa hotellihuoneessa on ollut pötkötellä ja käydä välillä hikoilemassa kuntosalilla. On muuten on ollut niin vallan ihanaa päästä urheilemaan kunnolla, oikein terapeuttista :)

Meijän virman pikkujoulut ;)

Balilaisia herkkuja
Mulle joulu on tärkeä juhla, se merkitsee rauhoittumista ja laatuaikaa perheen kanssa. On ihanaa kun koko porukka on kasassa ja kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Syödään hyvin ja nautitaan toistemme seurasta. Ne on arvokkaita hetkiä! Näin joulun alla en ole siis välttynyt ajatellemasta kotia ja rakkaita ihmisiä siellä. Koti-ikävä on riipaissut rintaa rajusti. Täytyy myöntää, ettei hymyä irronnut kyllä meikäläisestä muutamaan päivään ennen joulua. Mutta skype kotiin jouluaattona helpotti ja elämä jatkuu joulun jälkeen :) Onneksi se on ohi!

Joulua me ei mitenkään ihmeemmin täällä juhlittu, sillä sitä kuuluisaa joulufiilistä oli mahdotonta saada aikaan täällä. Käytiin kuitenkin syömässä vähän hienommassa ravintolassa joulukalkkunat ja juomassa glögit. Kyllä seuraavat joulut pysytään visusti kotona!

Glögi toi joulufiilistä

<3

Tälläisen kuvan sain jouluna, kotona kaikki hyvin :)

Antin mieliksi koristelin meidän hotellihuoneen, että tulee sillekkin joulu sydämeen :D

Säiden vuoksi meiltä jäi nyt oikeastaan kaikki aktiviteetit tekemättä ja paljon Balista näkemättä (kuvistakin jo huomaa, ettei missään olla käyty). Ei vuokrattu autoa, ei surfattu eikä käyty katsomassa jättiläisvaraaneja. Vähän tylsä homma, mutta aina ei voi voittaa. Meillä on kuitenkin ollut hauskaa, mitä nyt jutut alkaa oleen jo aika mökkihöperöityneitä :D Meidän aivotkin on hauskasti synkronoitunut reissun aikana ja naureskellaan kuinka paljon samoja asioita ajatellaan... Vähän jännittää kotiin- ja ihmisten ilmoille paluu, miten sitä oikein osaa käyttäytyä kun ton yhden kanssa höpistään mitä sattuu ja hihitellään menemään!!

Aamiaisherkuttelua

Lemppariruokaa, Satay vartaat ja pähkinäkastketta


Antti keräs hiekan munia :D

Päästiin nauttiin rannastakin :)




Antoisa kuukausi Aasiassa on nyt takana ja se on kulunut todella leppoisasti, ihan lomaillen. Nyt on todellakin akut ladattu ja odotetaan jo innolla seuraavaa etappia eli Australian road trippiä. Eli takaisin leiri-elämään! Ei malteta odottaa, että päästään itse kokkaileen ja voidaan vaan ajella minne huvittaa. Suuret odotukset Great Ocean Roadille ja upeille viinitiloille, saas nähdä minne meidän hippipaku meitä kuljettaa :) Huomenna siis lento Melbourneen! Ihana päästä välillä länkkäri kulttuuriin vaikka se tyhmältä kuulostaakin, mutta aasiakiintiö on meillä tällä kertaa täynnä. Hyvästi likaisen liejuvat kadut, nakerttavat jättiläisrotat, tyrkyttävät kaupustelijat ja huonot karkkivalikoimat, nähdään sitten taas joskus :D

Nyt rinkka kondikseen ja nautiskeleen vikat hetket kunnon sängystä ja suihkusta. Jip Jip kun on kivaa ja jännää taas :D

tiistai 17. joulukuuta 2013

Kambodza

Jälleen hyppättiin bussin kyytiin ja matkattiin kohti Siem Reapia, Kambodzaa. Bussilippu maksoi 24 dollaria yhteen suuntaan, joten on kohtuu edullista reissata bussilla, lentolippujen hinnat ovat viisinkertaiset. Ainut syy miksi halusin lähteä käymään Kambodzassa oli Angkorin temppelialue, joten 4päivän pikaviisiitti riittäköön.

Ensivaikutelma maasta oli jokseenkin väritetty negatiivisin sävyin. Hotellimme sijaitsi baarikadun läheisyydessä ja etsiessämme illalla ruokapaikkaa, oli vaikea valita niistä kaikista houkuttelevista karaokebaareista, joissa ruoka ei todellakaan ollut pääasia, vaan naiset. Maksulliset naiset. Yritettiin yhteen paikkaan mennä syömään, mutta vaikka ”ravintolan” nimi oli BBQ jotain, niin eihän koko paikasta löytynyt edes ruokalistaa! Olin väsynyt kokopäivän kestäneestä matkustamisesta ja hiton nälkäinen, siinä sitten kilahdin ja saatiin reissun riita nro.2 aikaan :D Ei auttanut muu kuin ottaa tuktuk-kyyti keskustaan ja toivoa että sieltä edes saisi ruokaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja rauha maassa (ruoka mahassa). Siinä samassa tohinassa käytiin vaihtamassa meidän paluuliput päivää aikaisemmalle, koska oltiin jo ihan kypsiä koko paikkaan :)

Aamulla klo 5.30 sitten lähdettiin kohti temppelialuetta, toiveissa olla kärppänä paikalla kun ensimmäiset auringonsäteet pilkahtaa temppelin tornien takaa. Hankittiin itsellemme tuktuk-kuski koko päiväksi, joka kuljetti ja opasti meidät temppelialueen läpi. Hinta kuljettajalle oli 15$ ja sisäänpääsy alueelle oli 20$/per naama. Tuktuk-kuski oli kyllä aivan ehdoton hankinta, saatiin vielä kaupanpäälle mukava kuskikin vaikka ei kyllä ymmäretty puoliakaan sen jutuista :) Alue on mahdollista kiertää myös polkupyörällä, mutta ainakin meille osui niin kuuma keskipäivä, ettei todellakaan oltais nautittu kiertelystä läheskään niin paljoa :) 






Muutama muukin tullu paikalle :)

Auringonnousu oli mitä kaunein ja paikka huokui mystisyyttä. Ainut asia mikä vähän pilasi tunnelmaa oli muutama muukin turisti, joten hiljaista ja rauhallista siellä ei ollut :/ AngkorWatin temppeli rakennettiin 1100-luvun alussa kuningas Suryavarman II:n valtiontemppeliksi ja pääkaupungiksi. Yksityiskohtainen ja hienostunut arkitehtuuri kuvaa hyvin temppeliä. Sen viisi korkeaa tornia, massiivisia kiviseiniä koristavat devata-veistokset ja temppeliä ympäröivä koskematon luonto on pysäyttävä näky. 

”Temppeli saavuttaa klassisen täydellisyyden hienovaraisesti tasapainotettujen elementtiensä hillityssä monumentaalisuudessa ja suhteittensa tarkassa sijoittelussa. Se on voimakas, yhtenäinen ja tyylikäs teos.” Maurice Glaizen.


















Kierreltiin koko aamupäivä eri temppeleitä ja noin puoliltapäivin oltiin jo ihan valmiita lähtemään takaisin hotelille ja lounaalle. Käytiin alue läpi siis aika nopeasti ja vain pääpiirteittäin, mutta se oli meille juuri sopivasti. Antin sanoja lainatakseni: ”Kivi on kivi ja ne on nyt nähty!” :D Mutta paikka on todellakin näkemisen arvoinen, toivottavasti se säilyy vielä pitkään jotta jälkeläiset ja heidän jälkeläisetkin pääsevät niitä ihastelemaan. Kovasti siellä tehdään korjaustöitä ja restauroidaan, uskomattomasti se kivikin vain haurastuu ajan saatossa.

Temppelit oli nähty ja meillä oli kolme päivää aikaa tutustua muuten Kambotzaan. En millään saanut ajatuksiani pois niistä nuorista tytöistä, jotka istuivat rivissä karaokebaarien edessä. Odottamassa ottajaa. Mietin kuinka he olivat siihen päätyneet ja millaista bisnestä täällä oikein pyöritetään. Löysin CNN-uutissivustolta seuraavanlaisen artikkelin jonka suosittelen lukemaan: The women who sold their daughters into sex slavery. Luettuani tämän olin sanaton, surullinen ja vihainen. Kuinka kukaan äiti voi myydä oman tyttärensä neitsyyden, jotta saisi omat velkansa maksettua? Antaa oma lapsensa raiskattavaksi pedofiilille. Toistuvasti ja tietoisesti. Mutta vielä pahempaa, kuka haluaa raiskata lapsen ja saa siitä vielä nautintoa. Kyllä olisi kirveelle töitä!! Toki maa ja sen kansalaiset ovat kokeneet paljon pahuutta ja julmat sisällisodan kansanmurhat ovat jättäneet jälkensä ihmisiin, mutta silti, kyse on viattomista lapsista. Sitä ei aina muistakkaan kuinka julma ja epätasa-arvoinen tämä maailma on, kun itse on saanut kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, jossa ei ole juurikaan tarvinnut murehtia omasta kohtalostaan. Oma perhe on ollut aina tukena <3 On hienoa, että löytyy niin rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat lähteä auttamaan näitä naisia ja lapsia sekä nousta vastaan tätä bisnestä ja korruptoitunutta valtiota, joka valitettavasti tukee paikallisia "ravintolayrittäjiä". On onni, että on ihmisiä, jotka kertovat näille tytöille, että heillä on vielä mahdollisuus ja tulevaisuus. Itse en välttämättä uskaltaisi lähteä tekemään tälläistä työtä, joten suuri kunnioitus kyllä heille jotka siihen pystyvät!

Kuva kaapattu CNN uutissivustolta

Agape InternationalMissions auttaa naisia ja lapsia Siem Reapin tukikeskuksessa, nettisivuilta voit tutustua paremmin aiheeseen. Lahjoitukset netissä ja hyväntekeväisyystyöt paikan päällä mahdollisia!