Ajettiin koko maanantai päivä ja saavuttiin keskelle ei mitään :) Upeat korkeat vuoret ja aavikkoa silmän kantamattomiin. Laitettiin teltta pystyyn ja nautittiin lasit viiniä illalisen kanssa. Oli upea kirkas tähtitaivas, istuskeltiin nuotion ääressä ja vain tuojoteltiin taivaalle. Aamulla startattiin vasta kymmenen aikaan. Masut täynnä strutsimunakasta lähdettiin käymään paikallisessa kylässä.
 |
| Aamupalaksi valtava strutsimunakas :) |
 |
| Meidän leirielämää |
 |
| Lesothon vuoristomaisemia |
Käytiin kylän esikoulussa katsomassa lapsia, ne lauloivat ja tanssivat
meille. Tuntui vähän väärältä vain seistä siinä ja taputtaa, ihan kuin
lapsille olisi sanottu, että valkoinen mies tulee, nyt tanssikaa ja
laulakaa. Ja mitä paremmin teette sen, sitä enemmän ne jättää teille
rahaa. En tiedä, ei vaan tuntunut oikealta.Pieni poika seisoi koulun pihalla ja katseli sisällä leikkiviä lapsia. Tämän pojan perheellä ei ilmeisesti ollut varaa koulumaksuihin. Se oli surullista katsottavaa. Malealean kylässä, joka käsittää yhteensä viisi pienempää kylän osaa, on vain kaksi esikoulua. Joten tilanpuutteen ja perheiden taloudellisten tilanteiden vuoksi kaikki lapset eivät voi käydä koulussa. Vuosimaksu esikouluun on n.40€. Arvatkaa tekikö mieli lyödä rahat tiskiin ja antaa kaikille lapsille mahdollisuus?
 |
| Esikoululaisia Malealean kylässä |
 |
| Lukujärjestys |
 |
| Leikkihuone |
 |
| Koulun pihalla yksin seisoskeleva poika |
Kierreltiin kylässä ja leikittiin lasten kanssa. On vaikea ymmärtää kuinka erilailla ihmiset elää täällä, pienessä savimajassa saattaa asua seitsemän ihmistä ja ruoka tehdään pienellä avotulella, vesi haetaan kymmenien kilometrien päästä ja ravintona on mitä pelto antaa. Silti, ihmiset täällä ovat ylpeitä siitä mitä heillä on ja vaikuttavat onnellisilta. Se sai minut ajattelemaan omaa elämääni, mitä kaikkea minulla onkaan. Osaanko arvostaa sitä kaikkea. En nyt väitä, että kotiin palatessani karsin materiaa ja mukavuutta elämästäni sekä alan aamupalaksi meditoimaan, mutta toivon että arvostan niitä tärkeimpiä asioita enemmän. Perhettä, ystäviä ja turvallisuudentunnetta. Ennen reissua olin aika ahdistunut kaikesta siitä paineesta mitä meidän länsimaalainen ajattelutapa ja kulttuuri aiheuttaa.
Pitää olla menestynyt työelämässä ja tienata mahdollisimman paljon rahaa, kehittyä ja edetä koko ajan. Edetä mihin? Kohti isompaa pankkitiliä ja hermoromahdusta? Pitää olla hoikka ja kaunis, pukeutua aina uusiin muodikkaisiin vaatteisiin ja kantaa olalla merkkilaukkua. Huuliin täytettä ja tissit terhakkaaksi, sittenkö olisin onnellinen? YÖK!!! Missä välissä me pysähdytään ja nautitaan elämästä, kerranhan täällä vain ollaan. Mitä jos vain riittäisin ihan sellaisena kuin olen ja tekisin työkseni sellaista työtä josta nautin ja saan intoa. Mitä jos vaikka riittäisin ihan vain itselleni näin ensi alkuun, muu maailma saa tehdä mitä haluaa :)








Muistakaa nauttia niistä elämän pienistä hetkistä!